Yhteen lasketut pisteet tähän mennessä arvostelluista kappaleista. Päivitämme listaa aina uusien biisien jälkeen.
Juice Leskinen: Musta aurinko nousee 15
Nightwish: Everdream 14
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu 14
Dave Lindholm: Pieni ja hento ote 13½
Kotiteollisuus: Routa ei lopu 13½
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku 13½
YUP: Rakkaus on pesti hulluuteen 13½
CMX: Minun sydämeni on särkynyt 13
Kauko Röyhkä: Paha maa 13
Peer Günt: I don't wanna be a rock'n roll star 13
YUP: Lihavia luurankoja 13
YUP: Minä olen myyrä 13
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla 12½
Hurriganes: I will stay 12 ½
Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö 12 ½
Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on 12
Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan 12
Ismo Alanko säätiö: Sisäinen solarium 12
Verenpisara: Harvoin 12
Hassisen Kone: Tällä tiellä 11½
Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään 11½
Absoluutinen nollapiste:Eräät tulevat juosten 11½
CMX: Myrskyn ratsut 11 ½
Eppu Normaali: Urheiluhullu 11 ½
Hanoi Rocks: Don't You Ever Leave Me 11 ½
J.Karjalainen: Villejä lupiinejä 11 ½
Kolmas nainen: Elämän tarkoitus 11 ½
Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala 11 ½
Lordi - Devil Is A Loser 11 ½
Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari 11 ½
Popeda: Tahdotko mut tosiaan? 11½
Kingston Wall: Shine on me 11
Apocalyptica: Path (Vol.2) 11
Apulanta: Maanantai 11
Hurriganes: Roadrunner 11
Noitalinna Huraa!: Pikkuveli 11
The 69 Eyes: Brandon Lee 11
Tuomari Nurmio: Valo yössä 11
Ultra Bra: Poika vuoden takaa 11
Kolmas nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi 10 ½
Sonata Arctica: Victoria's Secret 10 ½
Eppu Normaali: Pimeyden tango 10
Neljä Baritonia: Popmusiikkia 10
Stratovarius: Hunting high and low 10
Don Huonot: Sininen yö 9½
Nightwish: Bless The Child 9 ½
Sentenced: Killing Me, Killing You 9 ½
The 69 Eyes: Betty Blue 9 ½
Apulanta: Hallaa 9
CMX: Matti 9
Don Huonot: Tuulee 9
Hanoi Rocks: In My Darkest Moment 9
Suburban Tribe: Frozen Ashes 9
Tehosekoitin: Asfaltti polttaa 9
Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit 9
Yö: Särkyvää 9
Stratovarius: Eagleheart 8½
Nylon Beat: Rakastuin mä luuseriin 8 ½
Don Huonot: Sydänpuu 8
Kolmas Nainen: Lautalla 8
Tyrävyö: Surua ja tuskaa 8
Paula Koivuniemi: Aikuinen Nainen 7 ½
Zen Cafe: Mies eikä poika enää 7
Jore Marjaranta: Haaveet Kaatuu 6 ½
The Rasmus: Days 6 ½
Suburban Tribe: First Spring Day 6½
Kwan: Late 5 ½
Kwan: Shine 5 ½
Firevision: Stars 5
The Rasmus: Rakkauslaulu 4 ½
Giant Robot: Helsinki rock city 4
Seremoniamestari: Viesti 2 ½
Avain: Punainen tiili 2
Gimmel: Roviolla 2
Kapasiteettiyksikkö: Toisinaan ½
Kapasiteettiyksikkö: Tää on mun stadi 0
tiistai 27. toukokuuta 2008
Hiljaiseloa
Kesäkiireiden ja Mannisen netittömyyden takia pidämme hieman taukoa täällä. Kyllä arvosteluja kesällä tulee mutta ei ihan niin säännöllisesti. Yritämme myös vähän päivitellä tuota pistetilannetta jotta sen saisi ajan tasalle. Hyvää kesää kaikille!
torstai 22. toukokuuta 2008
125. Hassisen Kone: Tällä tiellä
Manninen
Yksin ollaan tässä biisissä eli aihe osuu kuin nyrkki silmään tällaiselle poikamiehelle. Muuten tämä on tällainen perinteinen suomirokki veisu. Kuuntelee kyllä, mutta ei mitään kovin erikoista kuitenkaan. Vähän liikaa toistaa tuota samaa, ainakin lopussa. On tämä silti ihan hyvä. Ehkä ympäripyörein arvostelu koko blogin historiassa, mutta kun kesäloma hengittää jo niskaan, niin ei sitä enää vaan jaksa. Arvosana on kuitenkin mietitty ihan tosissaan...
3 ½ / 5
Matti
Vuorossa on ehkäpä Alangon Ismon tunnetuimman bändin tuotantoa. Bändin joka on saanut nimensä Joensuulaisesta ompelukoneliikkeestä. Tyyliltään biisi on suht rauhallista punk-rokkia vuodelta 1981. Välissä ja lopussa olevat kitarajutut ovat nättejä. Ismon lauluäänikään ei ärsytä tässä niin paljon kuin jossain Ismon biiseissä. Sanoituksiltaan biisi on todellista rypemistä ja yksinäisyyttä. Tykkäsin ihan tästä kappaleesta.
4 / 5
Wille
Muistan etten tykännyt tästä mitenkään erityisemmin kun ensimmäisen kerran kuulin jokunen vuosi sitten. Mutta sitten kun tätä useampaan otteeseen on kuullut niin tämähän on oikein hyvä biisi. Tykkään Ismo Alangon äänestä ja erityisesti sanoituksista. Tätä on hyvä kuunnella kun palaa yöllisistä riennoista kämpälle jossa odottaa vain yksinäisyys.
4 / 5
126. Juice Leskinen: Musta aurinko nousee
Manninen
Tämä on ihan tajuttoman hyvä biisi. Vetää hiljaiseksi joka kuuntelukerralla. Eikä näin mieluisista biiseistä osaa edes sanoa mitään erityistä. Kaunis ja herkkä biisi, siinä on jo kaikki oleellinen. Mutta ehkä tuo arvosana kuitenkin puhuu puolestaan.
6 / 5 (toim. huom. tämä kuitenkin lasketaan vain 5 pisteeksi ettei mene ihan sekaisin tuo pisteen lasku)
Matti
Ja vuorossa on suomirokin suurnimi. Tämä rokki kappale vuodelta 1985 on aivan mahtava. Ehkäpä yksi Juicen parhaista. Tämä on menevä, Juicen lauluääni on herkkää, kappaleessa on hienoja kitarasooloja, laulu kertoo rakastumisesta eli aivan täydellinen kipale.
5 / 5
Wille
Juicen parhaimpia biisejä. Sävel on yksinkertainen mutta erittäin toimiva. Sanoitukset ovat sopivan mystiset ja samalla yksinkertaiset. Juice ääni sopii tähän kuin nakutettu. Vaikeata tämä arvostelu. Hyvästä biisistä on vaikea keksiä sanottavaa. Pisteet puhukoot puolestaan.
5 / 5
tiistai 20. toukokuuta 2008
127. Kingston Wall: Shine on me
Manninen
Kingston Wallia en muistaaksnei ole kuullut yhtään biisiä. Eli mieli avoinna aloin kuuntelemaan ja ihan hyväähän tämäkin on. Tällaista progeilua, joka usein iskee meikeläiseen. Tunnelmamusiikkia, eikä mitään jytyrokkia eikä helpposointuista poppia. Ei ehkä kaikkiin tilanteisiin sopivaa, mutta oikein nautittuna saa varautua ihan maistuvaan lettuseen. Kerrassaan hurmaavaa soitinrevittelyä.
4 / 5
Matti
Tämä bändi on minulle nimeä lukuunottamatta aivan tuntematon. Minulla ei ollut oikeastaan edes käsitystä minkä tyylistä musiikkia tämä on. Sen minä tiesin, että yhtyeen kitaristi, laulaja, lauluntekijä Petri Walli teki aikoinaan itsemurhan. Nykyään tämä bändi taitaa olla jonkilaisessa kulttiasemassa. Tyyliltään tämä biisi on progressiivistä rokkia, jossa pääpaino on tunnelmalla. Laulua on vähän eikä se ole merkittävää. Kappaleessa oleva saksofoni on ihanan kuuloinen. Hieman tulee mieleen Callisto yhtyeen kappaleet vaikkakin sen kappaleet ovat raskaampia ja synkempiä. Minut tämä biisi mykisti täysin. Tämä on kaunista ja herkkää.
5/5
Wille
No niin, nythän sitä biisillä läiskäistiin. Tämä on tällaista ihme progeilua joka erottaa todelliset musiikin kuuntelijat tavallisista kadun tallaajista. Kriitikoiden kehumaa ja ylistämää tunnelmointia. Tätähän on pakko kehua ettei minua ihan tietämättömäksi musiikin harrastajaksi luulla. Sanoitukset on lyhyet ja mitään sanomattomat. Biisi on liian pitkä ja tylsä. Keskellä yötä tätä voisin yksinäni itsesäälissä rypiessäni kuunnella mutta en kyllä muuten. Olen moukka. Myönnän.
2 / 5
128. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla
Manninen
Sir Elwoodin Hiljaiset värit on ihan uusi tuttavuus. Tai en ainakaan ole ennen pannut merkille kyseisen bändin musiikkia. Pari kappaletta ehkä huomaamatta kuunnellut, mutta siihen se jääkin. Joten melko lailla puhtaalta pöydältä lähdetään. Ja kyllä tällä voisi helposti pöytänsä täyttää. Jotenkin taas tulee mieleen Kolmas Nainen (mulla on ilmeisesti joku fiksaatio siihen bändiin). Tämä on tällaista perushyvää suomirokkia, jota on aina ilo kuunnella. Sanatkin ovat hienot. Vähän erilaista kuvastoa kuin tämäntyylisissä kappaleissa on totuttu. Hienon ristiriitainen kappale. Helvetin synkkä aihe ja silti jotenkin jää sellainen positiivinen olotila. Kuuntelin letkeästi ja sitten kun luin sanat niin... Tästä harhautuksesta on pakko antaa puoli pojoa lisää. Yllättivät minut housut nilkoissa. Se on aina ilo.
4 ½ / 5
Matti
Tämä on ainoa Sir Elwoodin kappale, jonka tiedän. Kappale on melko perinteistä suomirokkia. Vahvat koskettimet ja saksofoni tuovat kumminkin maustetta kappaleeseen. Kappaleiden sanoituksissa on tämän kappaleen vahvuus. Ne perustuvat Nevil Shuten samannimiseen romaaniin, joka kertoo viimeisistä ihmisistä ennen ydinlaskeumapilven saapumista.
4 / 5
Wille
Perunamaa oli ensimmäinen Sir Elwoodin biisi johon tykästyin ja tämä oli se toinen. Muita biisejä en äkkiseltää muisteltuna edes muista. Tykkään kyllä tällaisesta rauhallisesta rockista. "Keskiolutjatsiksi" wikipedia tätä väittää. Keskioluesta en pidä, enkä erityisemmin jatsistakaan, mutta tästä tykkään. Sanoitukset on aika maailmanlopun meininkiä jotka viehättävät kyllä.
4 / 5
torstai 15. toukokuuta 2008
129. Stratovarius: Eagleheart
Manninen
Vois alottaa kehuilla. Biisin alku ei ollut ihan hirveä, mutta kun laulu alkaa niin johan sitä alkaa hakemaan hammastikkuja kynsien alle työnnettäväksi. Sanatkin ovat malliesimerkki siitä mistä viimearvostelussa puhuin. Eli juuri tällaista yliampuvaa munanmittailua. Mie en tykkää, ei siinä sen enempiä
1 / 5
Matti
Tämä kappale oli silloin kun tämä lista on tehty (2003) juuri tulleen uuden levyn (Elements Pt. 1) sinkku. Kappale on melko perinteistä Stratovariusta. Mutta siltikin tämä ihan toimii. Laulu on komeaa, kitarat jyrisee, sooloja piisaa. Sanoitukset kertovat sankarista jonka sydän palaa liikkumaan ja lentämään eli perus powerkuvastoa. Ei tässä kappaleessa ole oikeastaan mitään omaperäistä mutta kun kaikki palaset kumminkin toimivat niin miksi sitä haukkumaan. Kyllä tätä kuuntelee vaikkakin Stratolla on parempiakin biisejä.
4 / 5
Wille
Nyt on vähän läheisempi biisi minulle. Mutta ihmettelen miksi tämä on täällä listalla. Eihän tämä todellakaan mikään Stratovariuksen parhaimpia biisejä ole. Yksinkertainen sinkkubiisi Elements Pt 1 levyn mahtipontisuudelta. Ihan hyvä ja menevä heavy rallatus kovaa ja korkealta mutta Stratovariuksella on parempiakin biisejä. Sanoitukset ovat sitä perinteistä hevisanoitusta joka erityisemmin ei iske mutta ei ne haittaakaan. Tekisi mieli antaa korkeammat pisteet jo senkin vuoksi että tykkään bändistä ja kun tiedän että Manninen tyrmää tämän täysin mutta en anna sen vaikuttaa lopputulokseen.
3,5 / 5
130. Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
Manninen
Lisää Zen Cafea ja vielä erittäin hyvällä biisillä. Kyseessähän on yksi klassisimmista poikamiehisyyden kuvauksista, mitä suomirokilla/popilla on tarjottavana. Soitto on Zen cafelle tutun mutkatonta, mutta bändin voimakeskus onkin selvästi sanoitusten puolella. Samuli Putrolla on kyky luoda arkisia henkilökuvia, jotka ovat silti jotenkin kiehtovia ja aitoja. Kaikkiin tällainen arkisista asioista laulaminen ei uppoa, mutta minuun se yleensä uppoaa paremmin kuin kaikenlainen yliampuvuus ja taivaidentavoittelu. Kaiken kaikkiaan hieno biisi.
4 ½ / 5
Matti
Mikäs on sen kappaleen nimi, jossa lauletaan miehestä jonka ympäriltä tuolit viedään? Tämä on Zen Cafen paras kappale. Musiikillisesti tämä on tällaista kevyttä rokkia. Mutta sanoitukset ovat niin loistavat. Pystyy hyvin samaistumaan. Ei tällaisesta loistokappaleesta osaa oikein mitään sanoa. Kaikki toimii. Tähän tarinaan miehestä jonka ympäriltä naiset viedään ei kyllästy.
5/5
Wille
Biisin sanoitukset ovat kyllä ihan hyvät mutta joku tässä taas haraa minua vastaan. En tiedä mistä se johtuu mutta tämä tuntuu tylsältä. Sitten kun en edes tykkää Putron äänestä niin voitte uskoa etten kovin korkealle tätä biisiä arvosta. Kuunnelkaa te jotka tätä ymmärrätte. Minä en.
2 / 5
Lisää Zen Cafea ja vielä erittäin hyvällä biisillä. Kyseessähän on yksi klassisimmista poikamiehisyyden kuvauksista, mitä suomirokilla/popilla on tarjottavana. Soitto on Zen cafelle tutun mutkatonta, mutta bändin voimakeskus onkin selvästi sanoitusten puolella. Samuli Putrolla on kyky luoda arkisia henkilökuvia, jotka ovat silti jotenkin kiehtovia ja aitoja. Kaikkiin tällainen arkisista asioista laulaminen ei uppoa, mutta minuun se yleensä uppoaa paremmin kuin kaikenlainen yliampuvuus ja taivaidentavoittelu. Kaiken kaikkiaan hieno biisi.
4 ½ / 5
Matti
Mikäs on sen kappaleen nimi, jossa lauletaan miehestä jonka ympäriltä tuolit viedään? Tämä on Zen Cafen paras kappale. Musiikillisesti tämä on tällaista kevyttä rokkia. Mutta sanoitukset ovat niin loistavat. Pystyy hyvin samaistumaan. Ei tällaisesta loistokappaleesta osaa oikein mitään sanoa. Kaikki toimii. Tähän tarinaan miehestä jonka ympäriltä naiset viedään ei kyllästy.
5/5
Wille
Biisin sanoitukset ovat kyllä ihan hyvät mutta joku tässä taas haraa minua vastaan. En tiedä mistä se johtuu mutta tämä tuntuu tylsältä. Sitten kun en edes tykkää Putron äänestä niin voitte uskoa etten kovin korkealle tätä biisiä arvosta. Kuunnelkaa te jotka tätä ymmärrätte. Minä en.
2 / 5
tiistai 13. toukokuuta 2008
131. Apocalyptica: Path (Vol 2)
Manninen
Apocalyptican merkitystä en oikeastaan ikinä ole tajunnut. En ole oikeastaan mitään mieltä siitä. Se vaan on ja meikä on, emmekä me ikinä ole kohdanneet toisiamme. Paitsi että se biisi joka soi Pahat Pojat elokuvassa oli ihan menevä, mutta se onkin varmaan ainoa biisi jonka olen bändiltä kuullut. Eli olishan tää voinu olla ihan hyväki bändi, mut ei ainakaan tämän biisin avulla sydän paikkaani valloiteta. Aika turha kappale. On pyöriny tossa taustalla varmaan 20 kertaa ja pääsi unohtumaan koko biisi. EI oikein säväytä tällänen. Mee sci-fistelee muualle ja anna mun ohjata tätä laivaa, et sinä mikään Kirkki ole!
2 / 5
Matti
Apocalyptica on taas näitä bändejä joista tietää jotain. Esim. bändi soitti aluksi Metallicaa selloilla ja nykyäänhän ne soittavat omia sellohevi biisejään. Biisit ovat ehkä sellaisia, että ne paransivat jos niitä kuuntelisi enemmän. Nimittäin pelkät instrumentaali sello biisit ovat melko tylsiä. Tämä biisi on sitten erilainen koska tässä on laulua ja rumpuja. Laulajana on Sandra Nasicin Guano Apesista. Tämä on minusta toimivampaa. Sellossa on kauniin synkkä ääni, tosin kun tämä on tällainen menevämpi kappale niin sitä ei niin huomaa. Hyvältä se tällaisessakin kuulostaa. Tämä kappale taas taitaa kertoa siitä kun nainen jätti miehen mutta mies haluaa vielä pyrkiä takaisin mutta nainen tyrmää sen. Tai sitten jostain muusta.
4 / 5
Wille
Apocalypticasta olen aina tykännyt mitä olen sitä kuullut mutta koskaan en ole jostain syystä enemmän ehtinyt tutustumaan. Tämä biisi alkaa rauhallisella tunnelmoinnilla ja sitten rävähtää kunnolla käyntiin raskaammalla otteella. Mukaan tulee vielä naislaulua jossa on juuri sopivasti munaa. Tunnelmointi on kaukana. Nyt mennään kunnolla. Ja huomaan nostavani volyymia ja biisi sen kun paranee. Minä tykkään. Biisi loppuu kuin seinään ja jään kaipaamaan lisää. Miksei minulla ole tätä bändiä levyhyllyssäni? Sellot kuulostaa mahtavilta.
5 / 5
132. Apulanta: Maanantai
Manninen
Lisää Apulantaa ja kyseessähän on ihan kelpo biisi. Jostain syystä pidän tästä enemmän kuin yleensä olen Apulannan biiseistä pitänyt, se kun on aina ollut sellainen kuuntelen jos kuuluu bändi. Mutta tässä ”Maanantai” biisissä on jotain joka nostaa sen keskitason yläpuolelle. Liekkö kyseessä tuo kappaleen nostoefekti joka on aina hienoa. Alkaa rauhallisesti mutta lopussa ihan mahoton revitys. Sanatkin on ihan mielenkiintoiset. Jää miettimään niiden perimmäisiä merkityksiä. Toisin sanoen jättää paukkuja vielä seuraavallekin kuuntelukerralle.
4 / 5
Matti
Tämä kappale on tällaista rauhallisempaa punkkia. Alussa meno on todella rauhallsta ja tällaiseen Tonin ääni ei oikein sovi. Ei hänen lauluääntään voi sanoa hyväksi mutta toimii se ihan Apulannassa. Lopussa meno alkaa riehaantumaan ja mukaan tulee viuluja, jotka kuulostavat todella hyviltä. Laulu ilmeisesti kertoo siitä kun nainen jättää miehen. Tämä on miesten lempiaiheita. Edelinnen Eppujen biisi kuvasti sitä kun mies masentuu ja alkaa rypemään yksinään jossain nurkassa niin taas tämä biisi kuvaa sitä kun mies alkaa räyhäämään ja riehumaan sen takia yksinään.
4/5
Wille
Tämä on tällainen rypemisbiisi. Ihan hyvä. Kyllä Tonin ääni sopii myös tällaiseen rauhallisempaan biisiin. Ei kuitenkaan parhaimmasta päästä oleva Apulannan biisi. Keskitasoa. Kuuntelee kyllä muutamaan kertaan mutta ei tämä minun suosikiksi nouse.
3 / 5
torstai 8. toukokuuta 2008
133. Eppu Normaali - Voi kuinka me sinua kaivataan
Manninen
Jälleen yksi Eppujen biisi jota olen pojan-naskalina kuunnellut siskoni antamalta c-kasetilta. Kyseessähän on bändin herkempää materiaalia. Perinteinen mies kaipaa naista ja rypee yksinäisyydessä skenaario. Eli perus settiä poikamiehiseen makuun. Melkein voisi jopa sanoa että vähän liiankin perinteistä. Ei erotu massasta juuri mitenkään. Pakko taas marmattaa samasta asiasta, mutta kun tästä aiheesta on tehty paljon parempiakin biisejä... Ei tämä silti tarkoita sitä että kyseessä olisi mitenkään erityisen huono kipale. Kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee, mutta jää silti harmittavasti Eppujen parempien biisien varjoon. Se jokin, mikä tekee perushyvästä biisistä oikeasti mahtavan, jää puuttumaan.
3½/5
Matti
Alkaa melko perinteisellä Eppu tyylillä. Laulu on rauhallista. Eikä tuo musiikkikaan ole mitään kovin menevää. Ihan kivan kuuluisia kitarajuttuja siinä on. Sanat ovatkin sitten ihan asiaa. Kappale kertoo tietenkin siitä kun mies masentuneena kaipaa yksinäisessä talossaan naista, joka on häipynyt. Vaikkakin tällaisilla teemoilla olevia biisejä on vaikka kuinka niin kyllähän tällaiset toimii. Musiikiltaan kolmen pisteen kappale mutta sanat tuovat yhden pisteen lisää.
4/5
Wille
Eppu Normaalin rauhallisemmasta päästä. Kaunis ja herkkä erobiisi. Ei siis mikään ihme että tykkään. Erobiisejä on tehty ja tullaan tekemään yhtä paljon kuin on epäonnistuneita rakkauksia. Eli paljon. Biisi on silloin onnistunut jos se saa tunteet pintaan joten tämä on onnistunut.
4,5/5
134. Lordi - Devil Is A Loser
Manninen
Nythän on niin ettei Lordi ole niin paska mitä kaikki sanoo. Ihan hauskaa kasarihenkistä rokkia soittavat ja kauhuleffakuvastoa sanoissa. Itsekin olen käynyt Lordia katsomassa, keikka oli paria viikkoa ennen euroviisuja ja porukkaa oli hädin tuskin kaksi rivillistä. Ja siitä noin kuukausi niin koko suomi palvoo Lordia. Ja sitten kun huuma on vähän laskenut niin taas haukutaan. Tai ainakin tosikkomaisessa suomessa. Ulkomaillahan homma toimii ja hyvä niin. Mutta mennäänpäs biisiin. Itse en pitänyt niin paljoa näistä ensimmäisen levyn kappaleista. Lyriikoissa ei ole vielä käytetty kauhuelementtejä niin paljon kuin seuraavalla levyllä, vaikka kyllähän näistäkin löytyy omat hetkensä: ”You got yourself some greasepaint, set of white and black. All you got was laughter and Gene Simmons on your back”. Jos samassa kappaleessa sanotaan saatanaa huoraksi ja mainitaan Gene Simmons niin eihän se täysin paska voi olla. Hauskaa mekkalointia, jota ei minusta tarvitse ottaa niin vakavasti. Eihän tämä kuunneltuna niin hyvin toimi kuin kunnon showmeiningin kanssa, mutta ei kyllä ärsytäkään.
3½/5
Matti
Ei vieltä tässä vaiheessa Euroviisuvoittaja vuorossa. Kyllä tuosta heti kuulee herra Lordin ihastuksen kasariheviin. Musiikki toimii oikein hyvin. On hienoja kitarariffejä ja muuta. Herra Lordin lauluääni on taas on mitä on. Ei hän ole kovin häävi laulaja. Sanoitukset ovat yllättävän asialliset vaikkakin huumoripitoiset. Biisi kulkee oikein hyvin eteenpäin ja kuulostaa hyvältä.
Tuohon lauluääneenkin tottuu. Mutta Lordihan on visuaalinen bändi niin katsotaampa tämän biisin videota. No video ei ollut kylläkään Lordin parhaita. Siinä teinit olivat viettämässä Halloween kemuja ja hirviöt tulivat sinne kuokkimaan. Hassuja nuo asut kyllä ovat.
4/5
Wille
Oho. Lordia ennen euroviisujen tuomaa mainetta. Yksinkertaista kasariheviä. Ei tällaista enää tehdä. Ikävä kyllä. Tämähän on hyvää. Sanoituksissa mainitaan jopa Gene Simmons ja kyllähän tämä on kunnianosoitusta KISSille. Tykkään myös Lordin laulusta. Ei kai kukaan kehtaa oikeasti myöntää tästä tykkäävän mutta pakkohan se on jos ei tästä mitään huonoa keksi. Ei aina pidä olla niin vakava musiikin suhteen.
4/5
Nythän on niin ettei Lordi ole niin paska mitä kaikki sanoo. Ihan hauskaa kasarihenkistä rokkia soittavat ja kauhuleffakuvastoa sanoissa. Itsekin olen käynyt Lordia katsomassa, keikka oli paria viikkoa ennen euroviisuja ja porukkaa oli hädin tuskin kaksi rivillistä. Ja siitä noin kuukausi niin koko suomi palvoo Lordia. Ja sitten kun huuma on vähän laskenut niin taas haukutaan. Tai ainakin tosikkomaisessa suomessa. Ulkomaillahan homma toimii ja hyvä niin. Mutta mennäänpäs biisiin. Itse en pitänyt niin paljoa näistä ensimmäisen levyn kappaleista. Lyriikoissa ei ole vielä käytetty kauhuelementtejä niin paljon kuin seuraavalla levyllä, vaikka kyllähän näistäkin löytyy omat hetkensä: ”You got yourself some greasepaint, set of white and black. All you got was laughter and Gene Simmons on your back”. Jos samassa kappaleessa sanotaan saatanaa huoraksi ja mainitaan Gene Simmons niin eihän se täysin paska voi olla. Hauskaa mekkalointia, jota ei minusta tarvitse ottaa niin vakavasti. Eihän tämä kuunneltuna niin hyvin toimi kuin kunnon showmeiningin kanssa, mutta ei kyllä ärsytäkään.
3½/5
Matti
Ei vieltä tässä vaiheessa Euroviisuvoittaja vuorossa. Kyllä tuosta heti kuulee herra Lordin ihastuksen kasariheviin. Musiikki toimii oikein hyvin. On hienoja kitarariffejä ja muuta. Herra Lordin lauluääni on taas on mitä on. Ei hän ole kovin häävi laulaja. Sanoitukset ovat yllättävän asialliset vaikkakin huumoripitoiset. Biisi kulkee oikein hyvin eteenpäin ja kuulostaa hyvältä.
Tuohon lauluääneenkin tottuu. Mutta Lordihan on visuaalinen bändi niin katsotaampa tämän biisin videota. No video ei ollut kylläkään Lordin parhaita. Siinä teinit olivat viettämässä Halloween kemuja ja hirviöt tulivat sinne kuokkimaan. Hassuja nuo asut kyllä ovat.
4/5
Wille
Oho. Lordia ennen euroviisujen tuomaa mainetta. Yksinkertaista kasariheviä. Ei tällaista enää tehdä. Ikävä kyllä. Tämähän on hyvää. Sanoituksissa mainitaan jopa Gene Simmons ja kyllähän tämä on kunnianosoitusta KISSille. Tykkään myös Lordin laulusta. Ei kai kukaan kehtaa oikeasti myöntää tästä tykkäävän mutta pakkohan se on jos ei tästä mitään huonoa keksi. Ei aina pidä olla niin vakava musiikin suhteen.
4/5
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
135. YUP: Lihavia luurankoja
Manninen
Lisää YUP:tä ja parhauttahan tämä on melkein millä kappaleella tahansa. Itse yllätyin kun kyseinen biisi listalta löytyi, en sillä etteikö biisi tänne kuuluisi, vaan siitä että kyseinen kappale ei ole ilmestynyt varsinaisella albumilla. Alun perin se löytyi ”Me viihdytämme teitä” Ep:llä ja sittemmin sinkkujen ja Ep:iden b-puolia yhteen kokoavalla ”Hajota ja Hallitse 1993- 2001” kokoelmalla. Mutta taivastelu (ja päteminen) sikseen ja eteenpäin. Kyseinen kappale edustaa soitoltaan sitä tasaisempaa YUP:tä. Letkeää poprokkia joka sointuu eteenpäin mukavan vaivattomasti. Lyriikoissa ruoditaan materialismia, kulutusyhteiskuntaa ja siinä keskellä tempovaa ihmistä. Hienoa huomata että rokkilyriikoita voi tehdä muustakin kuin rakkaudesta ja sanahelinästä. Erittäin hieno kappale, eipä siitä sen enempää.
5/5
Matti
Tämä YUP:n kappale alkaa todella rauhallisesti ja voisi kuvitella, että tämä on balladi. Mutta loppua kohti meno vähän rankentuu ja mukaan tulee proge-elementtejä. Kappaleen vahvuus on sanoituksissa. Tarina kertoo tästä meidän ajastamme. Kertosäe kertoo kaiken oleellisen "Minäminäminä..." Tämä YUP:n kappale iski minuun varsinkin noiden sanoitusten osalta, kappaleella on jotain sanottavaa, ja musiikkipuolikin toimii.
4/5
Wille
Ensimmäisiä YUP:n kappaleita joita olen kuullut ja kyllä tykkään. Mukavan veikeät sanoitukset ja Martikaisen persoonallinen lauluääni. Mukavasti biisi kasvaa lopussa mutta sitten lopetetaan typerästi feidaukseen. Ennen kertosäettä laulettu "minäminäminäminäminä..." on juuri sopivasti vedetty yli.
4/5
Lisää YUP:tä ja parhauttahan tämä on melkein millä kappaleella tahansa. Itse yllätyin kun kyseinen biisi listalta löytyi, en sillä etteikö biisi tänne kuuluisi, vaan siitä että kyseinen kappale ei ole ilmestynyt varsinaisella albumilla. Alun perin se löytyi ”Me viihdytämme teitä” Ep:llä ja sittemmin sinkkujen ja Ep:iden b-puolia yhteen kokoavalla ”Hajota ja Hallitse 1993- 2001” kokoelmalla. Mutta taivastelu (ja päteminen) sikseen ja eteenpäin. Kyseinen kappale edustaa soitoltaan sitä tasaisempaa YUP:tä. Letkeää poprokkia joka sointuu eteenpäin mukavan vaivattomasti. Lyriikoissa ruoditaan materialismia, kulutusyhteiskuntaa ja siinä keskellä tempovaa ihmistä. Hienoa huomata että rokkilyriikoita voi tehdä muustakin kuin rakkaudesta ja sanahelinästä. Erittäin hieno kappale, eipä siitä sen enempää.
5/5
Matti
Tämä YUP:n kappale alkaa todella rauhallisesti ja voisi kuvitella, että tämä on balladi. Mutta loppua kohti meno vähän rankentuu ja mukaan tulee proge-elementtejä. Kappaleen vahvuus on sanoituksissa. Tarina kertoo tästä meidän ajastamme. Kertosäe kertoo kaiken oleellisen "Minäminäminä..." Tämä YUP:n kappale iski minuun varsinkin noiden sanoitusten osalta, kappaleella on jotain sanottavaa, ja musiikkipuolikin toimii.
4/5
Wille
Ensimmäisiä YUP:n kappaleita joita olen kuullut ja kyllä tykkään. Mukavan veikeät sanoitukset ja Martikaisen persoonallinen lauluääni. Mukavasti biisi kasvaa lopussa mutta sitten lopetetaan typerästi feidaukseen. Ennen kertosäettä laulettu "minäminäminäminäminä..." on juuri sopivasti vedetty yli.
4/5
136. Don Huonot: Tuulee
Manninen
Lisää Don Huonoja ja tämän kappaleen olen ehkä jopa kuullut joskus ennenkin. Nimeltä en tunnistanut, mutta kyllä tämä kuulostaa etäisesti tutulta. Sanat ovat tuttuun tapaan runollisemmat kuin suomirockissa yleensä, joka on tietenkin vain plussaa. Muuten kyseessä on tällainen melko perinteinen balladi, joka ei suuremmin ärsytä, mutta ei tee oikeastaan mitään muutakaan. Kyllä tämän nyt kerran pari kuuntelee tilanteen herkistämiskesi, mutta ei se pelkästään tämän kappaleen avulla herkkänä pysy. Toisin sanoen pidin aikaisemmista Don Huonojen biiseistä enemmän. Totuushan on se että herkkä kappale tarvitsee menevää biisiä enemmän toimiakseen. Mutta yleensä se on myös niin että oikeasti hyvä herkistely voittaa oikeasti hyvän menobiisin. Suurin vika tässä oli juuri se että samoista aineksista on tehty paljon parempiakin biisejä. Näin jälkeenpäin jäin miettimään kertooko kappale itsemurhasta, vai onko parvekkeelta hyppääminen vain kuvainnollista...(Kyllä sen itsesäälin saa kaivettua kaikesta jos vain vähän yrittää)
3½/5
Matti
Jälleen vuorossa tuntematon Don Huonojen biisi. Ensimmäinen huomio on, että ompa herkkää poppia. Vähän turhankin rauhallinen ja leppoisa meno. Ja sitten perinteisesti kertosäe on vähän menevämpi. Kuulostaa vähän turhankin usein käytetyltä kikalta. Laulajan ääni kyllä kuulostaa ihan mukavalta. Sanoituksetkin ovat herkkää rakkausrunoilua. Kappaletta voisi hyvin kuvailla sanoilla ihan kiva.
3/5
Wille
Aluksi tämä kuulosti ihan hyvältä suomirock-biisiltä. Ei mitään kovin erikoista mutta sellaista helposti kuunneltavaa. Mutta sitten kun tätä vähän enemmän kuunteli niin alkoi ärsyttämään "tuulee" -sanan toistaminen. Uskotaan vähemmälläkin että tuulee. Eikä nuo sanoitukset muutenkaan oikein minuun uponnut. Tuulkoon ihan rauhassa vaan.
2,5/5
Lisää Don Huonoja ja tämän kappaleen olen ehkä jopa kuullut joskus ennenkin. Nimeltä en tunnistanut, mutta kyllä tämä kuulostaa etäisesti tutulta. Sanat ovat tuttuun tapaan runollisemmat kuin suomirockissa yleensä, joka on tietenkin vain plussaa. Muuten kyseessä on tällainen melko perinteinen balladi, joka ei suuremmin ärsytä, mutta ei tee oikeastaan mitään muutakaan. Kyllä tämän nyt kerran pari kuuntelee tilanteen herkistämiskesi, mutta ei se pelkästään tämän kappaleen avulla herkkänä pysy. Toisin sanoen pidin aikaisemmista Don Huonojen biiseistä enemmän. Totuushan on se että herkkä kappale tarvitsee menevää biisiä enemmän toimiakseen. Mutta yleensä se on myös niin että oikeasti hyvä herkistely voittaa oikeasti hyvän menobiisin. Suurin vika tässä oli juuri se että samoista aineksista on tehty paljon parempiakin biisejä. Näin jälkeenpäin jäin miettimään kertooko kappale itsemurhasta, vai onko parvekkeelta hyppääminen vain kuvainnollista...(Kyllä sen itsesäälin saa kaivettua kaikesta jos vain vähän yrittää)
3½/5
Matti
Jälleen vuorossa tuntematon Don Huonojen biisi. Ensimmäinen huomio on, että ompa herkkää poppia. Vähän turhankin rauhallinen ja leppoisa meno. Ja sitten perinteisesti kertosäe on vähän menevämpi. Kuulostaa vähän turhankin usein käytetyltä kikalta. Laulajan ääni kyllä kuulostaa ihan mukavalta. Sanoituksetkin ovat herkkää rakkausrunoilua. Kappaletta voisi hyvin kuvailla sanoilla ihan kiva.
3/5
Wille
Aluksi tämä kuulosti ihan hyvältä suomirock-biisiltä. Ei mitään kovin erikoista mutta sellaista helposti kuunneltavaa. Mutta sitten kun tätä vähän enemmän kuunteli niin alkoi ärsyttämään "tuulee" -sanan toistaminen. Uskotaan vähemmälläkin että tuulee. Eikä nuo sanoitukset muutenkaan oikein minuun uponnut. Tuulkoon ihan rauhassa vaan.
2,5/5
torstai 1. toukokuuta 2008
137. J.Karjalainen: Villejä lupiinejä
Manninen
Matti
J. Karjalaiseltakin tunnen muutamia biisejä, osa on parempia osa ei taas niin hyviä. Lauluääni on jossain biiseissä todella tylsä. Tämä kappale kuuluuu Karjalaisen parempaan tuotantoon. Lauluäänikään ei tunnu tylsältä. Alussa ja keskellä oleva huuliharppu on hieno. Muuten biisi on tällainen melko rauhallinen rock-biisi, pienillä blues vaikutteilla. Hieno kitarasoolokin on biisin keskellä, muutenkin kitaran kikkailut kuulostava mielenkiintoisilta. Sanat ovat tylsät. Ei niissä sanota oikeastaan mitään ja kierretetään samoja asioita monesti. Mutta siltikin tämä on Karjalaisen tuotannon paremmasta päästä.
3/5
Wille
J.Karjalaisen äänestä ja laulutyylissä on jotain joka viehättää. Tuttu biisihän tämä. Letkeän rauhoittavaa. Tätä on kiva kuunnella kun ei halua mitään räimettä kuunnella. Aina kun tienvarrella näkee lupiinejä niin tulee tämä biisi mieleen joten aika hyvin on uponnut alitajuntaan biisin kertosäe. Kaunis kesäbiisi.
3,5 / 5
J. Karjalaistakaan en ole paljoa kuunnellut, mitä nyt hitit tietysti, mutta ainakin tämän kappaleen perusteella mieli tekisi. Tämähän on tällaista surumielistä ja haikeaa musiikkia joka uppoaa tällaiseen haikeaan ja surumieliseen poikaan. Paljolti tässä on samat arvot kuin Kolmannen naisen biiseissä, kikkailemattomat sanat ja yksinkertainen soitto, ja hienosti toimii. Vähemmän on enemmän jne. J. Karjalaisen koruton lauluäänikin toimii, ainakin minun korviini.
4 / 5
Matti
J. Karjalaiseltakin tunnen muutamia biisejä, osa on parempia osa ei taas niin hyviä. Lauluääni on jossain biiseissä todella tylsä. Tämä kappale kuuluuu Karjalaisen parempaan tuotantoon. Lauluäänikään ei tunnu tylsältä. Alussa ja keskellä oleva huuliharppu on hieno. Muuten biisi on tällainen melko rauhallinen rock-biisi, pienillä blues vaikutteilla. Hieno kitarasoolokin on biisin keskellä, muutenkin kitaran kikkailut kuulostava mielenkiintoisilta. Sanat ovat tylsät. Ei niissä sanota oikeastaan mitään ja kierretetään samoja asioita monesti. Mutta siltikin tämä on Karjalaisen tuotannon paremmasta päästä.
3/5
Wille
J.Karjalaisen äänestä ja laulutyylissä on jotain joka viehättää. Tuttu biisihän tämä. Letkeän rauhoittavaa. Tätä on kiva kuunnella kun ei halua mitään räimettä kuunnella. Aina kun tienvarrella näkee lupiinejä niin tulee tämä biisi mieleen joten aika hyvin on uponnut alitajuntaan biisin kertosäe. Kaunis kesäbiisi.
3,5 / 5
138. Kapasiteettiyksikkö: Tää on mun stadi
Manninen
Mää voisin käyttää aikaani tän perinpohjaiseen tyrmäämiseen, mutta koen sen turhaksi, sillä kaikki kiteytyy kolmeen sanaan: Ihan järkyttävää paskaa. Onneksi mun paremmat kuulokkeet jäi kotiin ja kuuntelen tätä sellaisilla kuulokkeilla joissa on kosketushäiriö. Ja nyt kun vahingossa tönäisin tota johtoa niin biisi vaikeni. Parasta mitä mulle on tapahtunu pitkiin pitkiin aikoihin...
0 / 5
Matti
Jahaas taas suomiräppiä vuorossa. Mutta ei tämäkään toimi. Taustat on koko biisin melkolailla samanlaista. Räpäytys kuulostaa kauhealta, aivain kuin jotkut kersat ois asialla. Sanoituksista ei saa mitään selvää kun on taas jollain räppi kielellä kirjoitettu. Esim. "Freezee, veikol bboy shaittii All nightii, grogis eka openmaikkii" ja "Mä lähden himast hakeen kiesii Kisiksen parkkikselt
Nään ekan biksin Runskil, sillon kelasin tarttiks` sen" Eikä tuollaisen Hesan ylistykseen voi tällainen pohjanmaalla asuteleva oikein samaistua. Pitäköön hesalaiset räppinsä minä kuuntelen jotain muuta. Edes Hectorin laulama kertsikään ei pelasta tätä biisiä. Olikohan se juuri tämä Kapasiteettiyksikkö, joka oli joskus NMB:n kylppärinä.
0 / 5
Wille
Paskaa.
0 / 5
tiistai 29. huhtikuuta 2008
139. Kwan: Late
Manninen
Ja heti toinen biisi perään Kwania. Alku kuulosti paremmalta mutta sitten alkaa miesääninen lauleskelu josta tulee inhotatvasti mieleen räppi. Musiikillisesti ”Late” on näistä kahdesta parempi. Täähän jopa vähän svengaa. Eniten tässä risoo noi räppi hommelit. Muutenhan tää melkein meniskin. Sanoitukset voisi olla hirveämmätkin, mutta ei edelleenkään mitään uskomatonta.
2 / 5
Matti
Ja toinen Kwani perään. Mutta ei tämä biisi nyt aivan surkea ole. Varsinkin Marikon laulamat osuudet kuulostavat oikein näteiltä ja tuo räppikin menee. Eikä tuo biisi nyt musiikiltakaan ihan surkea ole, tässä on sentään käytetty soittimia. Lopun kitaramelodia on nätti ja hieno tapa lopettaa kappale. Sanoitukset kai kertovat jostain. Vähän jäi hämäriksi. Eka lauletaan siitä, että maailmassa on välillä synkkää ja sitten taas räpeytellään siitä kun joku valehtelee selän takana. En muistanutkaan, että tämä Kwanin biisi oli näinkin hyvä. Paremmilla sanoituksilla ja vähemmällä hip-hop meiningillä olisi saanut paremmatkin pisteet.
3 / 5
Wille
Ja lisää. Oliskohan parempaa tälle kertaa. No ei sitten. Kyllä tuo naisen laulu vielä menee mutta miksi tuon äijän pitää räpäytellä. Ei ole minua varten tällainen. Kertosäkeestä tulee vähän Dido mieleen.
1,5 / 5
Ja heti toinen biisi perään Kwania. Alku kuulosti paremmalta mutta sitten alkaa miesääninen lauleskelu josta tulee inhotatvasti mieleen räppi. Musiikillisesti ”Late” on näistä kahdesta parempi. Täähän jopa vähän svengaa. Eniten tässä risoo noi räppi hommelit. Muutenhan tää melkein meniskin. Sanoitukset voisi olla hirveämmätkin, mutta ei edelleenkään mitään uskomatonta.
2 / 5
Matti
Ja toinen Kwani perään. Mutta ei tämä biisi nyt aivan surkea ole. Varsinkin Marikon laulamat osuudet kuulostavat oikein näteiltä ja tuo räppikin menee. Eikä tuo biisi nyt musiikiltakaan ihan surkea ole, tässä on sentään käytetty soittimia. Lopun kitaramelodia on nätti ja hieno tapa lopettaa kappale. Sanoitukset kai kertovat jostain. Vähän jäi hämäriksi. Eka lauletaan siitä, että maailmassa on välillä synkkää ja sitten taas räpeytellään siitä kun joku valehtelee selän takana. En muistanutkaan, että tämä Kwanin biisi oli näinkin hyvä. Paremmilla sanoituksilla ja vähemmällä hip-hop meiningillä olisi saanut paremmatkin pisteet.
3 / 5
Wille
Ja lisää. Oliskohan parempaa tälle kertaa. No ei sitten. Kyllä tuo naisen laulu vielä menee mutta miksi tuon äijän pitää räpäytellä. Ei ole minua varten tällainen. Kertosäkeestä tulee vähän Dido mieleen.
1,5 / 5
140. Kwan: Shine
Manninen
Kwan ei ole ikinä iskenyt. Eikä ainakaan kyseinen ”Shine” biisi. Tämä vaan jotenkin laahaa paikallaan. Sanat eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta voisivat olla myös paljon huonommatkin. Tällainen ”mikset tee mitään kun olisi mahdollisuus” tyylinen ratkaisu. Siinähän sitä riittää miettimistä itse kullekin. Musiikillisesti biisi on jotain popin ja hiphopin välimaastosta. Sinällään tällainen raja-aitojen rikkominen on hienoa, mutta kun ei vaan iske niin ei voi mitään.
1 ½ / 5
Matti
Kwan on sellainen puolituttu bändi. Radiosta on joutunut kuulemaan biisejä joskus. Ei tälläinen hip-hop-pop tyyli minua oikein nappaa. Alun basso jutusta tulee mieleen liikaa räppi mutta viulut kuulostavat oikein näteiltä. Marikon laulu ei kuulosta kovin hääviltä. Sitten tulee vähän lisää viulua. Kertsi on vähän mitäänsanomaton. Muutenkin musa on vähän tylsää on se basso kuvio, yksinkertainen rumpujuttu ja sitten päälle sitä viulua. Ja se viulun soittokin alkaa loppupuolella tökkimään. Sanoitukset ovat oikeastaan näin poikamiehen näkökulmasta hauskat. Laulajat käskevät jonkun tunnustamaan rakkautensa jollekin tai jotai vastaavaa. Lopun hokema "Do something" on ihan osuva. Ehkä meidän poikamiesten pitäisi tehdä jotain, että emme olisi niin poikamiehiä mutta Kwanin pitäisi tehdä jotain, että saisivat aikaiseksi parempia biisejä.
2 / 5
Wille
Kwanista en ole koskaan oikein tykännyt mutta annetaan nyt tilaisuus. Biisi alkaa komealla viulun vinguttelulla, eikä laulukaan kovasti ärsytä. Mutta kun biisiä tarpeeksi pitkälle kuuntelee niin johan alkaa ärsyttämään ja se viulun vingutus onkin parasta mitä biisillä on annettavana.
2 / 5
Kwan ei ole ikinä iskenyt. Eikä ainakaan kyseinen ”Shine” biisi. Tämä vaan jotenkin laahaa paikallaan. Sanat eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta voisivat olla myös paljon huonommatkin. Tällainen ”mikset tee mitään kun olisi mahdollisuus” tyylinen ratkaisu. Siinähän sitä riittää miettimistä itse kullekin. Musiikillisesti biisi on jotain popin ja hiphopin välimaastosta. Sinällään tällainen raja-aitojen rikkominen on hienoa, mutta kun ei vaan iske niin ei voi mitään.
1 ½ / 5
Matti
Kwan on sellainen puolituttu bändi. Radiosta on joutunut kuulemaan biisejä joskus. Ei tälläinen hip-hop-pop tyyli minua oikein nappaa. Alun basso jutusta tulee mieleen liikaa räppi mutta viulut kuulostavat oikein näteiltä. Marikon laulu ei kuulosta kovin hääviltä. Sitten tulee vähän lisää viulua. Kertsi on vähän mitäänsanomaton. Muutenkin musa on vähän tylsää on se basso kuvio, yksinkertainen rumpujuttu ja sitten päälle sitä viulua. Ja se viulun soittokin alkaa loppupuolella tökkimään. Sanoitukset ovat oikeastaan näin poikamiehen näkökulmasta hauskat. Laulajat käskevät jonkun tunnustamaan rakkautensa jollekin tai jotai vastaavaa. Lopun hokema "Do something" on ihan osuva. Ehkä meidän poikamiesten pitäisi tehdä jotain, että emme olisi niin poikamiehiä mutta Kwanin pitäisi tehdä jotain, että saisivat aikaiseksi parempia biisejä.
2 / 5
Wille
Kwanista en ole koskaan oikein tykännyt mutta annetaan nyt tilaisuus. Biisi alkaa komealla viulun vinguttelulla, eikä laulukaan kovasti ärsytä. Mutta kun biisiä tarpeeksi pitkälle kuuntelee niin johan alkaa ärsyttämään ja se viulun vingutus onkin parasta mitä biisillä on annettavana.
2 / 5
torstai 24. huhtikuuta 2008
141. Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari
Manninen
Neljän Ruusun tuotantoon en ole hittejä lukuun ottamatta tutustunut, eikä tutustuminenkaan ehkä ole oikea sana. Radiostahan näitä kuulee vaikkei radiota kuuntelisikaan. Kerran, tai pari olen livenäkin nähnyt ja kyseessähän on ihan kiva bändi. Ei mikään uskomaton, muttei mikään kaikkein ärsyttävinkään. Suomirokkia jota kuuntelee biisin tai pari jos eteen sattuu osumaan. Kappaleetkin ovat sellaisia keskitason vetoja, toimii livenä paremmin kuin levyltä jne. Tai sanottakoon että kaikki paitsi tämä kappale. Tässä on jotenkin parempi meno käynnissä. Eikä biisin lyriikoissa viitata sanallakaan rakkauteen (tai ei ainakaan kovin suorasti). Ilkka Alanko osaa laulaa ja soittokin on sopivan letkeetä. Kyllä tämä lukeutuu mielestäni suomirokin parempiin biiseihin. Luoja meitä auttakoon...
4 ½ / 5
Matti
Neljän Ruusun tunnetuimpia kappaleita sitten vuorossa. Neljä Ruusua on sellainen bändi, että olen tässä myöhemmin alkanut huomaamaan että näillä on hyviä pop-biisejä vino pino. Tämä kappale on tällaista rokimpaa poppia. Sanoitukset ovat hauskat. Biisi kertoo henkilöstä, joka ei oikein tiedä mikä on, välillä olla juppia, välillä hippiä ja välillä punkkaria. Tämä oli muuten vaikea laulettava Singstarsissa, kertosäe lauletaan niin tolkuttoman nopeasti. Neljä Ruusua on sellainen yhtye johon pitäisi jossain vaiheessa tutustua paremmin.
4 / 5
Wille
Tämän olen kyllä monesti kuullut. Perus suomirockia. Ihan kivaa ja harmitonta. Sanoituksissa mukavasti kerrotaan siitä miten aatteet muuttuu vuosien varrella. Enemmän minuun kyllä vetoaa sen toisen Alangon veljeksen musiikki. Tämä on jotenkin ehkä vähän liian perusmeininkiä.
3 / 5
142. Nightwish: Bless The Child
Manninen
Lisää Nightwishiä enkä tietenkään ole kuullut ennen. Otetaanpas uusi tapa arvioida, eli kirjoitetaan ajatusääntä suoraan ekasta kuuntelusta. Antaa palaa... Biisin alussa toimivaa jännitysmusaa jossa joku höpöttää päälle. Sitten ratsastetaan hetki ja sitten Tarjat kehiin. Eka pätkä oli aika mitäänsanomaton ja sitten taas ratsastetaan. Toivottavasti piristyy kertosäkeeseen mentäessä. Ainakin tossa oli joku tollanen nosto ja Tarja laulaa kovempaa. Välissä vingutetaan soittimia mahtipontisesti ja mulla on tylsää. Sitten hiljaisuus ja pelkästään Tarjan ääni. Ja pikkuhiljaa taas lisää soittimia. Aina välillä jänniä poukkoiluja soittimilla mutta sitten taas höpötystä ja siihen höpötykseen se biisi sitten loppuukin. Eipä ollut oikein mikhään. Jos lukis lyriikat, josko se sitten toimis paremmin. Odottelen että tää rakkine suostuu menemään nettiin. No nyt on sanat edessä. Katsotaas... Hmmm mitähän noista nyt sanois. Mahtipontiset, kuten tällaisessa musiikissa on tapana, ja onhan noissa muutama ihan hyvä kohta, mutta ei siltikään kyllä oikein uppoa, varsinkaan kun biisi oli sinällään niin mitäänsanomaton. Turusen laulu voisi olla täydellisempikin, eli tykkäsin tavallista enemmän. Mutta joo, ei siitä mihinkään pääse. Ei ole minun tyylistä musiikkia tämä. On tätä huonompaakin, mutta myös paljon parempaa.
2 ½ / 5
Matti
Tämäkin on Centyry Child aikaista Nightwishiä. Biisin alkuintro on mielestäni turhankin pitkä ja tylsä.
Ensimmäinen säekään ei oikein vakuuta minua. Vähän on tylsänpuoleista musisointia ja laulua. vaikkakin Tarja oikein nätisti laulaa. Puolivälin paikkeilla biisiin tulee vähän uutta potkua ja siinä paikkeilla olevat viulut (tai jotkut) kuulostavat oikein komeilta. Lopun puheosuus kuulostaa liikaa alun introlta. Sanoja en jaksa alkaa analysoimaan kun on niin runollista. Ei minuun tämä Nightwish iske. Ei tämä nyt aivan surkea biisi ole mutta Nightwishillä on monia paljon parempia kappaleita annettavanaan.
2 / 5
Wille
Minulle rakkainta yhtyettä nyt jo toistamiseen. Ei valittamista. Tämä on Century Child levyn komea avausbiisi. Sanoitukset ovat tutun runolliset joista kyllä tykkään vaikken niistä mitään elämää suurempaa löydäkään. Mukana on Nightwishille tuttuja termejä "beuaty and the beast" "ocean soul". Biisi alkaa ja loppuu Sam "Nielin poika" Hardwickin runon lausuntaan. Mukana on kuoroa ja kaikkea muuta Nightwishille tyypillistä höystettä. Vaikea tätä on arvostella. Rakastan Nightwishin kaikkia kappaleita. Yksittäisenä niitä on vaikea mennä arvioimaan. En minä tällä täysiä pisteitä huonompaa voi antaa. Biisin loppu ei kylläkään näin levyltä irroitettuna toimi niin hyvin kun siitä pitäisi heti perään lähteä soimaan End Of All Hope.
5 / 5
tiistai 22. huhtikuuta 2008
143 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu
Manninen
Tätä Timpan & Trio Niskalaukauksen biisiä en ole ennen kuullutkaan, mutta tämähän alkaa toimia jo ensi kuulemalta. Timppa senkin Könsikäs! Jätkät tekee oikeasti hyvää musiikkia! Rautiaisen tulkinta on sopivan herkkää ja väritöntä, mutta kappaleen todellinen vahvuus löytyy lyriikoista. En tiedä kenen kynästä on lähtöisin, mutta mulla toimii, kuten myös tällainen synkänkaunis jynkytysmusa muutenkin. Harmi että kyseinen bändi teki oman ratkaisunsa ja laittoi pillit pussiin. Tällaiselle musiikille olisi kyllä tarvetta. Varsinkin kun Lyijykomppaniasta ei oikein tykätä, eikä Viikate tyydy enää pelkään laahausjynkyttelyyn vaan rokkaa minkä kerkeää. Oli miten oli niin kyseessä on erittäin hieno, lähestulkoon täydellinen, kappale.
5 / 5
Matti
Tämä biisi on koveri Marja Mattlarin biisistä ja tämä on ainoa huono puoli kappaleessa. Tämä on muutoin kaikin puolin aivan mahtavan kappale. Sävelmä on hieman suruvoittoinen ja haikea ja kaunis. Sanoitukset kertovat kuolevasta vanhuksesta ja häntä katsomaan tulevasta henkilöstä. Sanoituksissa jää varsinkin mieleen kohta "En kadu ketään niistä joita syliini suljin, heitä sentää rakastin, itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin" Surullista ja kaunista on sanoitukset. Vaikkakin kappale on rauhallinen niin ei tätä kumminkaan ihan balladiksi voi sanoa, koska särökitarat kumminkin koko ajan jylläävät taustalla. Periaatteessa en viitsi antaa koverille täysiä pisteitä muuten tämä sellaiset ansaitsisi. Erittäin hyvin valittu ja tehty koveri on kyseessä. Olisi mielenkiintoista myös kuulla alkuperäinen esitys tästä. Tällaisen biisin ääressä sitä mieskin herkistyy.
4 / 5
Wille
Tämä on kyllä Timpan paras biisi. Niin kaunista että tippa melkein vierähtää silmäkulmaan. Kun tarkemmin kappaleesta otin selvää niin paljastui että kyseessä on coveri. Marja Mattlar on biisin takana. Ihan outo nimi minulle. Hyvän biisin on ainakin osannut tehdä. Sanoitukset ovat sopivan selkeät mutta silti runolliset.
5 / 5
144. Yö: Särkyvää
Manninen
Yö ei ole koskaan oikein kolissut. Sanoituksetkin ovat vähän liian...pehmeitä minun makuuni ja Olli Lindholm kuuluu jälleen niihin miehiin jotka vain ärsyttävät suunnattomasti ilman mitään syytä. On Yöllä pari ihan kuunneltavaakin biisiä, mutta tämä ei ole yksi niistä. Ei vaan iske tämmöinen. Parempia biisejä odotellessa.
Matti
Tämä on tietääkseni hieman uudempaa tuotantoa tältä Suomen Bon Jovilta. Musiikki tyyli on rokkia ja sanoitukset käsittelevät tietenkin rakkautta. Ei ole kovin häävit sanoitukset kylläkään. Vähän jäävät sekavaksi tuntuu, että sanoitusten tekijä on halunnut heittää mukaan kaikkia hienoja sanoja kuten taksvärkki. Tämä menee taas kerran kastiin ihan jees. Kerran kun kuuntelee niin kuulostaa ihan hyvältä mutta kun vähän useammin kuuntelee niin alkaa tympäisemään. Ei tässä ole Yön biisiksi mitään ihmeellistä, ihan perustasoinen kappale.
3 / 5
Wille
Tästä biisistä olen aina pitänyt. Joskus ostin kokoelmalevyn Yötä ja tämä biisi nousi levyn parhaimmaksi anniksi. Hieman yksinkertainen rakkauslauluhan tämä on mutta lyriikat ovat niin osuvat. Ja ennen kertosäettä oleva rummutus iskee joka kerta. Ja löytyypä biisistä yksinkertainen soolokin ja pianon pimputusta. Tämä on tällaista mitä on kiva laulaa mukana. Vaikka Lindholmista en oikein pidäkään niin en minä Yön musiikkia moiti. Haukkukaa vaan nössöksi mutta minusta tämä on hyvä biisi.
4 / 5
torstai 17. huhtikuuta 2008
145. Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on
Manninen
Lisää Davea ja niin pitääkin. Näissä biiseissä soi aito tunne ja elämänkokemus. Ja sitähän se kaikki on...valitettavasti.
4 / 5
Matti
Tämä Daven biisi on varsin saman tyylinen kuin edellinenkin. Alussa oleva alkusoitto on tylsä, mutta sitten kun biisin varsinainen osio lähtee niin se on hyvä. Rauhallista kitaransoittoa ja rummuttelua. Tämä on melkeempä herkempi biisi mitä edellinen Dave. Kertosäe kertoo oikeastaan kaiken biisistä: "Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan." Ei tällaisia biisejä jaksais montaa kuunnella putkeen mutta tällaisena yksittäisenä kappaleena tämä on hyvä, vaikkakin pidän Pienestä ja hennosta otteesta enemmän.
4 / 5
Wille
Mahtava biisi. Vähän ehkä liian pitkä mutta kyllä tämän mielellään kuuntelee. Koko biisi on sanoituksissa sellaista huopaamista ja soutamista kuin oikeassakin parisuhteessa. ”Eiku, mutku”. Ja Dave osaa kyllä tulkita. Sävel on yksinkertainen mutta toimiva. Mies ja ääni. Voin kuvitella Daven jonnekin hämärän ja savuisen räkälän nurkkaan kitaran kanssa istumaan ja laulamaan tätä biisiä.
4 / 5
146. Don Huonot: Sydänpuu
Manninen
Don Huonot on aika mystinen bändi. Ekalla kuuntelulla tää kuulosti sellaiselta keskitason biisiltä, mutta kun tätä kuuntelee useammin niin täähän on oikeasti ihan hyvä. Kaikista sitä tykkääkin. Lyriikat on aika mystistä tavaraa ja se on tietysti vain positiivista. Runollisempaa kuin suomirockissa yleensä. Kalle Aholan ääni ei ole mikään kovin persoonallinen, mutta ei kyllä ärsyttäväkään. Ei tämä nyt ihan älyttömästi hetkauta, mutta mielellään kyllä silti kuuntelee. Mielenkiinnolla jään odottamaan löytyisikö listalta lisää Don Huonoja.
4 / 5
Matti
Tämä biisi on ihan uusi tuttavuus. Biisi ei ala kovi ihmeellisesti, hiljaista basson näppäilyä ja päälle epäselvää laulua. Ei tästä tahdo saada selvää. Sitten meno vähän yltyy mutta ei kovin paljon, oikeastaan rumpu ja kitarajuttu tulee vaan mukaan kuvioon ja laulu vähän selkeytyy. Sanoitus on runollinen ja on vähän CMX tyylinen. Tässä biisissä on kyllä ainesta mutta ei tästä tahdo saada selvää niin ei tämä toimi.
2 / 5
Wille
No niin Donkkarit. Näyttäkää mistä olette tehty. No ei sitten. Liian tylsää. Pitääkö minun oikeasti luovuttaa ja todeta etten pidä Don Huonoista. Ei nuo runolliset sanoituksetkaan oikein iskeneet. Liian raskaasti etenevä biisi minulle. No kyllähän Kalle sentään osaa laulaa mutta ei tämä ole minua varten.
2 / 5
147. Firevision: Stars
Manninen
Tää nyt on tällaista jynkytystä. On tässä varmaan yritetty tehdä jotain tosi siistiä, mutta en voi sille mitään että mieleeni työntyy aina vain kuva hikisistä vartaloista yökerhon tanssilattialla. Sitten kun luin sanat netistä niin kuva voimistui yhä entisestään. Eli hiki haisee läpi ja pahasti. Menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos jättämättä minkäänlaista tunnejälkeä. Ei aiheuta mitään, ei edes ärsytystä. Niin samantekevää että välillä sitä pitää oikein miettiä että kuuluuko sieltä kuulokkeista oikeasti mitään.
1 / 5
Matti
Nimen perusteella luulin biisiä joksikin räpiksi mutta ei tämä ollut mitään räppiä. Jotain dancea tämä kai on ja olen kuullut kyllä kappaleen aiemminkin mutta en tiennyt tätä suomalaiseksi. Sanat ovat melko kököt, jonkinlainen rakkauslaulu siinä menee. Kertosäe jää päähän soimaan. Aika perusjunnaavaa danceahan tämä on mutta kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee.
3 / 5
Wille
Mikä tämä on? En ole koskaan kuullutkaan mistään Firevisionista. No kuunnellaanpas millaisesta musiikista on kyse. Danceahan tämä. Jumputtaa varmaan Corollan subbareista kylänraitilla hyvin. ”I can see the stars…” rivin hokeminen iskeytyy tajuntaan ärsyttävyydellään joten jo toisen kerran kuunneltuani tätä kappaletta niin tekisi mieli heittää tällä biisillä vesilintua mutta sehän olisi eläinrääkkäystä joten tyydyn sulkemaan soittimen. Luetaan nyt vielä sanat. Parempi kun en olisi lukenut. Olipas imelää. Yök.
1 / 5
148. Gimmel: Roviolla
Manninen
Oi Asikaisen Risto, miksi meitä näin rankaiset?
Eihän tätä paskaa kuuntele edes vaarit tekohampaiset.
Etkö ole jo lypsänyt riittämiin rahaa
ja suoltanut korviimme tarpeeksi pahaa
Siirtyä voisit jo kasvattamaan mahaa,
tai kaataa päällesi vaikka kuumaa vahaa
Ei tässä biisissä toimi oikein mikään,
ainakaan kun on tullut jo tällaiseen ikään.
Kyllähän nuo tytöt ihan kivasti laulaa,
vaikka niille kaikki vaan nauraa.
Oi mistä löytää voisin sopivan orren?
Kun Risto veti taas pitemmän korren.
1 / 5
Matti
Eihj. Mitä íhmettä tämä tekee täällä. Tähän väliin voisin vähän avautua näistä Popstar ja Idols "musiikista". Mielestäni tällainen teollisesti tehdyt bändit ja artistit eivät ole mitään musiikkia vaan tuote, jolla yritetään tehdä rahaa. Muutenkin suhtaudun karsaasti bändeihin, jotka eivät itse tee biisejään. Oikeaan musiikkiin on bändi nähnyt vaivaa. Tämä biisi on muutenkin ihan roskaa.
0 / 5
Wille
Miten tämäkin on listalle päässyt? Halvalla koneella tehtyä poppia lähinnä pikkutytöille. Ei siis ihme jos ei minuun iske. Popstarsinko nämä neidot voitti? Kyllähän laulaa osaavat ihan kelvollisesti mutta liian yksinkertaista ja tekemällä tehtyä tämä on. Kuulostaa ihan Risto Pas… Asikaisen tekemältä biisiltä typerine sanoituksineen mutta kun tarkemmin otin selvää asiasta niin Aikakoneen Makihan tämän on säveltänyt ja sanoittaja on joku Jonna Kärkkäinen suomentanut jostain ihme Tracy Lippin sanoituksista. Ota tästä nyt selvää. Monta kokkia. Huono soppa.
1 / 5
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
149. Kolmas Nainen: Lautalla
Manninen
Lisää Kolmatta Naista ja meikä senkun pitää. Näissä on vaan jotain joka osuu. Tätäkään en ole kuullut kuin ehkä kerran radiosta, enkä silloinkaan tiennyt kenen biisistä on kyse, mutta parin kuuntelun jälkeen hyräilen mukana ja kohta alan jo laulamaan. Kikkailematonta soittoa ja yksinkertaisia sanoituksia. Ei mitään miksi pitäisi repiä pelihousunsa, mutta silti niitä olen kovaa kyytiä repimässä. Älkää kysykö miksi, ei meikä itsekkään tiedä.
4 / 5
Matti
Tämä Kolmannen Naisen kappale on kyllä ihan uusi tuttavuus. Mutta melkolailla samantyyliseltä tämä kuulostaa kuin nuo muutkin Kolmannen Naisen kappaleet. Laulu on taas tylsän kuuloinen. Sanoitukset on menneiden muistelua ja rypemistä ihan toimivat. Mutta tuo lauluääni on niin tylsä, että se pilaa koko kappaleen.
2 / 5
Wille
Mielenkiinnolla odotin tätä biisiä kun aikaisemmat Kolmannen Naisen kappaleet ovat olleet hyviä. Tätä en ennen ollut edes kuullut. Alkaa ihan lupaavasti. Yksinkertainen sävel yhdistettynä Hanhiniemen aikuisen miehen ääneen. Mutta sitten. Biisi ei kehity mihinkään suuntaan ja sanoituksetkin ovat niin perustavaraa että nekään ei erityisemmin iske. Tuntuu että kappale vain pyörii samaa rataa. Olen pettynyt. Odotin kyllä parempaa.
2 / 5
150. Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala
Manninen
Leevi And The Leavingssiä olen kuunnellut melkein aina. Taukoja on ollut, mutta aina se vaan löytää tiensä takaisin levylautaselle. ”Pohjois-Karjala” biisikin on melko monesti tullut kuunneltua ja hyvähän tämä on. Perus Leeviä, ei ihan omia suosikkeja, mutta paskempiakin biisejä bändiltä löytyy. Mitä tästä nyt muuta voi sanoa, eipä oikein mitään. Göstan lauluäänestä olen aina pitänyt, ja herra osaa kyllä sanoittaa, ”Eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille”. Osui ja upposi.
4 / 5
Matti
Leevi on myös melko tuttu bändi. Tämä on tällainen kepeä ralli, tästä tulee hyvälle tuulelle. Sanoitukset kai kertoo siitä, että tarinan sankari palaa vanhan heilansa luokse Pohjois-Karjalaan tosin en ole aivan varma siitä. Kertosäe on hyvä. Tämä kuuluu kyllä Leevin tuotannon parhaimmistoon.
4 / 5
Wille
Leeviä ei ole vielä listalla vastaan tainnut tullakaan. Biisi alkaa tarttuvalla syntikkasoundilla jota ei sitten kuullakaan kuin aina kertosäkeistön jälkeen. Juuri sopivasti ettei ala häiritsemään. Muuten on hyvinkin yksinkertaista musiikillisesti mutta eihän Leevissä musiikki olekaan se viehättävin asia. Sanoitukset on se tärkein lenkki. Tarinoita suomalaisista suomalaisille suomen kielellä. Niin tässäkin tapauksessa. Palataan kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Tuttua ja turvallista Leeviä. Eihän tätä nyt saa haukkua. Tosin ei tätä montaa kertaa jaksa kuunnella mutta silloin tällöin kuunneltuna hyvää.
3½ / 5
tiistai 8. huhtikuuta 2008
151. Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen
Manninen
JES! Näin juuri! Jos Yle X:n äänestyksessä Paula Koivuniemi pääsee listalle niin toivoa on vielä, en tosin tiedä toivoa mihin, mutta ei se ole niin justiinsa. Biisinä ”Aikuinen Nainen” on legenda, suomi-iskelmän ikoni, jonka sanat osaa melkein jokainen suomalainen halusi sitä tai ei. Mutta itse biisin arvioiminen on todella hankalaa. Paulan ääni sopii hyvin tämänkaltaiseen musiikkiin. Iskelmää ajatellessa hän on kyllä siellä kärkipäässä heti Matin ja Tepon rinnalla. Itse pidän kyllä enemmän ”Sata kesää, tuhat yötä” –kappaleesta, mutta ei tämäkään ärsyttämään ala. Kyllä tätä mieluummin kuuntelee kuin edellistä kappaletta. Sanat ovat perus iskelmää, viattomia ja tosirakkautta ylistäviä. Ja kyllä tällaiseen paremmin uskoo kuin jos laulajana olisi joku nuorempi tusinapoppari. Ja en kyllä ihmettelisi yhtään vaikka kyseinen biisi soisi kesällä jollain autoreissulla cd-soittimesta heti Matin ja Tepon jälkeen. Omassa lajissaan toimivaa musiikkia ja oikein käytettynä jopa hyvää. Lopuksi voisin vielä herätä todellisuuteen. Meikä on nähnyt Paula Koivuniemen kaksi kertaa livenä. Kerran Ruisrockissa ja toiseen kertaan jonain uutena vuotena seinäjoen jäähallissa. Sieltäkin lähdimme pois ennen Irinan keikkaa. On sitä osannut näköjään pelata kortit oikein jo nuorempanakin. Mutta nyt on parasta lopettaa ennen kuin alan oikeasti laulamaan mukana...
3 ½ / 5
Matti
Tästä karaokien hittibiisistä en ole ikinä liielmälti tykännyt ja biisi kun vielä on myös käännösiskelmäkin. Tämä on tylsän puoleinen iskelmä. Ei tässä kyllä oikein toimi mikään. Jos joku iskelmä pitäisi tälle listalle ottaa niin mielummin Tapani Kansan R.A.K.A.S.
1/5
Wille
Nyt onkin vaikea arvosteltava. Onhan tämä nyt klassikko. Karaokebiisi. Yksi legendaarisimmista suomi-iskelmistä. Ei löydy varmaan ketään joka ei tätä tunnistaisi. Miten tämän nyt sitten osaa arvostella. Käännösiskelmähän tämäkin on ja sanoitukset perus iskelmä tasoa. Ei tästä osaa mitään sanoa. Annan pisteet neutraalisti. Ei tätä normaalipisteytyksellä osaa arvostella. Tätähän on pakko laulaa aina kun tämän kuulee. ”AAAIIIKUUIIINEEEN NAIINEEEEN”
3 / 5
152. Sentenced: Killing Me, Killing You
Manninen
En ole ikinä pitänyt kyseisestä biisistä. Enkä bändiinkään ole tutustunut kuin parin biisin verran. Ja jostain syystä ei iske, siitäkin huolimatta että kyseessä on synkkää itsesääli rypemistä. Joku tässä vaan mättää, olisiko se taas tue englanninkieli, en tiedä. Mutta takaisin biisiin. Tämä nyt on vaan jotenkin niin helppo veto, ”tapa minut kun rakkautemme kuoli” ja ei sen enempää. Hohhoijaa. Onhan se vaikeata kun rakkaus kusee silmään, mutta eipä se tuska tästä välity, ainakaan minun korviini. Kill me, Kill me, Kill me ja vielä kerran Kill me. Kyllä meikäkin voi toistaa ukkomies, ukkomies, ukkomies, ukkomies... ja poikamiehenä sitä vaan pysytään. Soitto ja lauluääni eivät sentään ala ärsyttävään. Pohjakosketukselta vältytään, mutta siihen se jääkin.
1½ / 5
Matti
Tämäkin on tällainen melko tuttu biisi. Tällaista melodista heviä komialla mieslaululla. Rauhallinen perussäkeistö ja sitten rankempi kertsi. Koskettimet ovat vahvasti esillä. Laulu ilmeisesti kertoo suhteen päättymisestä. Oikein mukavan kuuloinen kappale, pitäisi kai joskus selvittää millaisia muita biisejä tämä Oulun ylpeys esittää.
4 / 5
Wille
Tämä on ensimmäinen Sentencediltä kuulemani biisi ja ihastuin tähän heti. Pitkään tämä olikin ainoa biisi jonka bändiltä tiesin. Tarttuva kertosäe ja melodia. Kyllä Sentenced on tämäntyyppisen musiikin parhaimpia esittäjiä. Sanoituksissa kai viitataan parisuhteeseen joka on kuolemassa. (Eikös kaikille suhteille niin käy?) Hyvin toimii tämä biisi. Kovasti tykkään tällaisesta. Muistan kuinka teini-ikäisenä (hirveä sana) en tajunnut että tässä lauletaan ihan vertauskuvallisesta tappamisesta. Nyt kun sen tajuan niin biisi on huomattavasti parempi.
4 / 5
torstai 3. huhtikuuta 2008
153. Stratovarius: Hunting High And Low
Manninen
Hyvää: Maailman paras bändi Eläkeläiset on tehnyt kyseisestä biisistä Humpan nimeltä Miksei täällä humppa soi? Ja siitä syystä kyseistä kappaleen voi melkein kuunnella, tunnistamisesta johtuva hymynkare nousee kertosäkeessä huulille jne.
Huonoa: Kyseessä oleva kappale on paskaa. Stratovarius on minun ”Zen Cafeni”, bändi jonka musiikkia tuskin voi musiikiksi kutsua. Minulla oli muistikuva että kyseinen kappale olisi ollut parempi, mutta väärin muistettu. Tässä ärsyttää oikeastaan kaikki. Soitto kuulostaa siltä kuin soittimet olisi tiputettu portaissa alas ja kyseinen räminä nauhoitettu. Laulu on samaa tasoa, portaiden sijaan Kotipellon munille on vain päästetty sähköä aina kertosäkeen kohdalla. Sanoitukset ovat yliampuvia. Se tosin taitaa kuulua tähän tyylilajiin etten voi pahemmin kritisoida. Minuun ei ainakaan uppoa. Kaiken hyvän lisäksi Timo Kotipelto on ehkä maailman limaisin, hikisin, kusipäisin ja oksettavin mies. Timo Tolkkikin vaikuttaa niin kusipäältä että. Ei se että tyyppi on ruma, lihava ja hullu tarkoita automaattisesti sitä, että kyseessä olisi hieno mies. Tämä on kyllä järkyttävää, en minä tätä nyt näin surkeaksi muistanut. Puoli pistettä Eläkeläisbonusta, mutta ei tälle muuta voi antaa. Ekan kerran pysäytin cd-soittimen ennen kuin arvostelu oli valmis. Samaan tasoon menee räpin kanssa mutta minkäs teet.
½ / 5
Matti
Strato on melko tuttu bändi, koska veljeni ansiosta olen sitä joutunut kuulemaan . Tämä biisi on yksi heidän parhaimmistoaan. Tämä on tällainen menevä power metalli biisi. Laulu on kovaa ja korkealta ja mielestäni Kotipellolla on hyvä ääni ja hänen live esiintymisensäkin on komeaa katseltavaa. Sanoitukset eivät nyt ole kovin kummmoiset mutta ihan toimivat. Tällaisilla biiseillä se Stratovarius on ansainnut asemansa powerin huipulla.
5/5
Wille
Yksi Stratovariuksen tunnetuimmista ja onhan tämä omasta mielestänikin ihan parhaimmistoon kuuluva. Korkealta ja kovaa. Kertosäkeistö iskee täysillä. Kyllähän hevi on heviä, eikä Tolkin ja kumppaneiden tarvitse hävetä yhtään tämäntyyppisen musiikin keskuudessa. Loppua kohden biisin meno kasvaa vaan entisestään mutta pettymykseksi lopetetaan feidaukseen. Siitä en tykkää. Siksi ei aivan täysiä pisteitä voi antaa.
4½ / 5
154. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku
Manninen
Kah Timppa, ja vielä tutulla biisillä. ”Surupuku” on yksi Timpan ja Trio Niskalaukauksen tunnetuimmista kappaleista, ja hyvähän tämä on. Erityisesti kertosäe on jostain syystä minun mieleeni. Sanoituksesta vastaa muistaakseni Jarkko Martikainen. Kappaleen vahvuudet ovatkin selkeästi lyriikoissa ja melankolisnegatiivisissa tunnelmissa. Soitto on sitä mihin kyseisen musiikkityylilajin puitteissa on totuttu, eikä siinä ole nokan koputtamista. Lyijykomppanian aloittamassa hengessä mennään ja niin on hyvä. Kaikilla se ei toimi, mutta mikä toimisi, pääasia että itsellä toimii. Onneksi tuli tämäkin kerran nähtyä livenä, ennen kuin sai multaa päälleen.
4 ½ / 5
Matti
Timpan biiseistä tykkään. Näissä on jyhkevyyttä ja sanoituksissakin on jotain järkeä. Samallaista mättöhän tämä on kuin suurin osa bändin biiseistä, mutta hyvältähän tämä kuulostaa. Timpan ääni on sitten sellainen, että välttämättä kaikki eivät siitä tykkää, mutta toimii se tässä. Onkohan Martikainen kuunnellut Johnny Cashia tehdessään sanoituksia, koska teema on ihan sama kuin Cashin Man In Blackissä, jopa saman tyylisiä rivejä löytyy kummastakin biisistä. Hieno biisi siitä huolimatta.
5 / 5
Wille
Timppahan se siinä laulelee tästä synkästä maailmastamme. Olen aina tykännyt Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen musiikista. Tämä on niitä biisejä joita soitettiin puhki Rajaportti albumin menestyksen aikoihin. Mutta kyllähän kyseessä on hyvä biisi. Hyvät sanat. Yksinkertainen Niskalaukaukselle tuttu sävel. Yksinkertaista mutta toimivaa.
4 / 5
tiistai 1. huhtikuuta 2008
155. Tuomari Nurmio: Valo yössä
Manninen
Tuomari Nurmio kuuluu niihin artisteihin joihin pitäisi tutustua paremmin, mutta ei vaan ole saanut ikinä aikaiseksi. ”Valo Yössä” biisin olen kuulut ennekin, mutta siihenpä se sitten melkein jääkin. Kerran olen herran livenäkin nähnyt. Esiintyi, ”Alamaailman vasarat” yhtyeen kanssa, Rockberryssä muutama vuosi takaperin. Itse olen aina pitänyt tästä kappaleesta. Sanoituksissa on jotain samanlaista leikkisyyttä kuin YUP:llä. Martikainenhan on itsekkin sanonut ihailevansa Tuomari Nurmiota ja covereitakin on YUP soitellut. Nurmion lauluääni on persoonallinen kuten myös soitto. Mukana on läskibassoa ja viulua jne; Ei meikä soittimien ääniä tunne, mutta hyvältä kuulostaa joka tapauksessa. Hieno kappale on tämäkin.
4 / 5
Matti
Tuomarihan on ihan legenda varsinkin, jos lukee joskus Soundia. Tämä biisi on kyllä aivan mahdottoman vaikea arvioida. Musiikki on menevää viuluilua. Sitten tuossa on tuo Tuomarin persoonallinen ääni, josta voi olla vaikka mitä mieltä. Mutta ei tämä biisi minuun nyt niin kovin iske. Sanat ovat melkolailla hämärät, tuo laulu ny vielä menee, mutta onhan tämä legenda.
3 / 5
Wille
Tuomari Nurmion tunnetuimpia ja kyllä se vaan kauniisti laulaa. Mukavan särisevällä äänellä. Minä tykkään. Tulee heti mielikuva yöllisestä sateisesta kaupungista jossa elämän kerjäläinen hukuttaa eloaan tuoppiin. Yllätyksenä tuli että tämä on näin lyhyt kappale. Vain 2 ja puoli minuuttia. Ehkä se on vain hyvä asia. Ei ehdi kyllästymään.
4 / 5
156. YUP: Rakkaus on pesti hulluuteen
Manninen
Aijaijai mikä kappale. Ei paljon paremmaksi voi enää mennä. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista ”rakkausbiiseistä”, ellei jopa niistä paras. Tästä biisistä on paljon muistoja. Kyseinen kappale löytyy ”Lauluja metsästä” nimiseltä albumilta, ja se sattuu olemaan toinen koskaan ostamani YUP äänite. Eli muutamaan kertaan on tullut kuunneltua ja mukana laulettua. Jarkko Martikaisen ääni sopii erittäin hyvin myös tällaiseen herkempään tulkintaan ja herra osoittaa myös olevansa monipuolinen sanoittaja. ”Kirvesperseistä” ja muista hykerryttävistä punk-vedoista on paljon matkaa tällaiseen tunteelliseen rokkiin, mutta YUP:ltä luonnistuu molemmat. Hieno kappale hienolta bändiltä, eipä kai siinä sen enempää. ”Eikä tässä, yhtään missään, ole mitään normaaliuteen viittaavaa. Rakkaus on pesti hulluuteen” Niinhän se menee...
5 / 5
Matti
Tämä biisi edustaa herkempää YUP:tä. Ei tämä ihan imelimpiä balladeja ole mutta melkeimpä ilman särökitara pätkiä olisi. Tässä biisissä on hyvä rakkaustarina, joka kertoo alusta, vaikeista ajoista ja sitten taas siitä kun kaikki lutviutuu. Ja ihan faktaahan tuo biisin nimi on. Vaikka olenkin krooninen poikamies niin silti tämä rakkauslaulu iskee.
4 / 5
Wille
Monella ei varmaan ole vastaansanomista jos väitän että tämä on YUP:n kaunein kappale. Veikkaisinkin että tämä kaunis rakkauslaulu voisi upota sellaisiinkin jotka eivät muuten YUP:stä välitä. Erittäin osuvasti tässä lauletaan rakastumisesta ja siitä kun se sitten alkuhuuman jälkeen muuttuu arjeksi. Ja Martikaisen persoonallinen lauluäänikin pääsee tässä esille vallan mainiosti. Kun kerran en valittamista keksi niin annetaan hyvät pisteet.
4½ / 5
torstai 27. maaliskuuta 2008
157. Zen Café: Eipä tiennyt tyttö
Manninen
Ja taas ärsyttävästi kaksi biisiä samaa bändiä yhtä aikaa. No koetetaan nyt jotain tästäkin kirjoitella. ”Eipä tiennyt tyttö” on edellistä biisiä parempi, itse asiassa melko hieno kappale. Alkaa rauhallisesti mutta muuttuu pian menevämmäksi ja nousee komeasti loppua kohden niin kuin pitääkin. Sanat tuntuvat loppua kohden mentäessä enemmän tajunnanvirralta. Tuli vähän mieleen Risto livenä. Aika pervoa. Hyvähän tämä on, ei tästä nyt muuta osaa sanoa.
Matti
Ja heti perään toinen biisi Zen Cafeelta. Tämä on todella tuttu kappale, monesti on tullut radiosta ja ties mistä tullut kuultua tämä. Tämä kappale alkaa rauhallisella kitaramelodilla mutta meno muuttuu kappaleen kuluessa rokimmaksi. Ei tässä mitään ihmeellisiä kikkailuita ole mutta aina välillä yksinkertaisuus toimii. Tämän kappaleen sanoituksista minä tykkään. Ensin niissä kerrotaan tyttösen äidin tarinaa ja sitte on vuorossa kertomus siitä kun poika tulee riiaamaan tyttöstä. Tarina tuntuu uskottavalta ja toimii. Musiikki ja sanoitukset ovat hyviä, joten eipä mikään estä biisiä saamasta täysiä pisteitä. Juuri tällaisista menevistä hyvillä tarinoilla höystetyistä suomirock-kappaleista minä tykkään.
5 / 5
Wille
Pojasta tyttöön. Yritän unohtaa edellisen biisin ja aloitan puhtaalta pöydältä. Hetkinen. Nythän tässä sentään jotain tapahtuu. Tämänhän voi kuunnella. Ei tämä nyt maailmoja mullista mutta edellisen mitättömyyden jälkeen tuntuu yllättävän hyvältä. Sanoituksistakin tykkään enemmän. Tämä jos radiosta soisi niin en varmaan edes vaihtaisi kanavaa. Tässä ei edes laulajan ääni kovin paljon häiritse. Näköjään tällainen vähän reippaampi Zen Cafe iskee minuun enemmän.
3 / 5
158. Zen Café: Mies eikä poika enää
Manninen
Zen Cafe on melko lailla tuttu bändi. Paremmin olen tutustunut ihan tässä lähiaikoina, ja voin jopa sanoa että tykkään. Zen Cafe on siinä mielessä mielenkiintoinen bändi, että minun ja Willen mielipiteet eroavat siitä täysin. Ne asiat mitä Wille haukkuu, on varmasti juuri niitä mitä minä kehun. Tällä kertaa kuuntelussa oleva ”Mies eikä poika enää” kappale on keskitason Zen Cafea Ei bändin parasta, muttei huonokaan. Soitto ei ole kikkailevaa, eikä varmana ole missään bändin kappaleessa, mutta toimii tämän tyylisessä musiikissa. Sanoitukset ovat sopivalla tavalla arkisia. Ne ovat enemmän henkilökuvia ja ajatusääntä kuin tarinoita ja minuun se uppoaa. Kyseessä on todella helposti lähestyttävää musiikkia. Voi kuunnella melkein missä mielentilassa tahansa.
Zen Cafee menee kanssa ryhmään puolituttu, tiedän muutamia biisejä ja livenäkin olen nähnyt mutta levyjä ei ole tullut hommattua. Tämän biisinkin olen muutaman kerran kuullut mutta ei ole jäänyt ihmeemmin mieleen. Tämä on tällainen keskitempoinen pop-biisi. Lyriikka ei ole kovin kummoinen. Laulu ilmeisesti kertoo juuri siitä kuin otsikko antaa ymmärtää, mutta on niin runollista että. Tämä biisi ei oikein vakuuta mitenkään, melko tylsänpuoleinen on musiikki ja sanatkaan eivät ole kaksiset. Nyt oli heikko esitys Putrolta ja kumppaneilta.
2 / 5
Wille
Mutta nyt puhuu poikamies joka ei ymmärrä Zen Cafen musiikin päälle ja on näin ollen kai täysin epäonnistunut musiikin harrastaja. Otan itseäni niskasta kiinni ja keskityn kuuntelemiseen. Biisi alkaa. Tasainen rytmi. Laulu alkaa. Ei, ei, ei, ei. En minä tykkää tuosta lauluäänestä ja -tyylistä. Eihän tuota nyt laulamiseksi voi sanoa. Ja kun biisi ei muutu mihinkään suuntaan vaan jatkaa samalla radalla niin loppumetreillä minua jo ärsyttää ihan kiitettävästi. Sanoitukset nyt menettelee. Ei mitään maailmaa suurempia mutta selkeät ja yksinkertaiset. Ehkä joskus minä ymmärrän mikä tässä viehättää , ehkä en.
1 / 5
tiistai 25. maaliskuuta 2008
159. The 69 Eyes: Betty Blue
Manninen
Käytännössä sama biisi kuin edellinen, ilman Eläkeläis- ja Brandon Lee bonuksia. Eli ei hyvä. Lauluääni on komean möreä, muuta positiivista sitten onkin vaikea löytää. Hellyttävyys akseli on korkeampi kuin edellisessä. Loppupuolella biisiä laulaja kun yltyy esittelemään varustustaan ”hoahh”, ”uhhh” ja ”Baby” mölähdyksillä. Voi teitä poikia...
2 / 5
Matti
Tähän pätee melkein kaikki mitä edelliseenkin biisin, on sen verran samantyylinen. Tässä on vieläkin sekavammat sanoitukset. Kai tämä joku rakkauslaulu on. Mutta muuten 69 Eyes on mahtavaa, mutta sanoitukset ovat ihan mitäänsanomattomat, ainakin näissä kahdessa biisissä.
4/5
Wille
Ja toinen samaa bändiä heti perään. Typerää kun nämä ovat peräkkäin. Aika samanlaistahan tämä on kuin edellinenkin. Lyriikat ovat kylläkin vielä mitäänsanomattomampia mutta kyllä tätä on kiva hyräillä mukana. Ei tätä raavas mies tietenkään saisi kehua mutta kyllä minä silti tästä ihan tykkään. Tosin olisi saanut olla kyllä The Chair mukana listalla. Se on minun lempi the 69 eyes biisi. Ei tästä nyt taas osaa mitään sanoa mutta annetaan nyt vaikka puoli pistettä vähemmän kuin edelliselle koska ei tämä niin hyvä ollu.
3½ / 5
160. The 69 Eyes: Brandon Lee
Manninen
69 Eyesiä en ole ikinä kuunnellut, mutta parin hitin perusteella tiedän suurin piirtein mistä on kyse. Onko tämä nyt jotain goottirokkia, en tiedä. Heti kärkeen täytyy sanoa ettei kyseisen bändin habitus ole koskaan iskenyt. Mutta jostain syystä koen kyseisen bändin todella hellyttäväksi. Tässä yritetään olla niin kovaa rokkaria, että se on jo sympaattista. Samalla lailla kun isä, joka näkee oman poikansa soittamassa ensimmäistä kertaa kitaraa, tekisi mieli mennä taputtamaan Jyrki 69:iä päälaelle. Tästä johtuen arvosanan antaminen on aika hankalaa. Biisinä ”Brandon Lee” ei ole bändin paskimpia. Kyllä tämän nyt pariin kertaan kuuntelee. lieneekö syy siinä että maailman paras bändi, Eläkeläiset, on tehnyt kyseisestä kappaleesta Humpan nimellä Hanurissa Arja (Joka on yksi suosikki Humpistani). Toinen syy voi olla siinä että kyseisessä biisissä tehdään kunniaa, tai jotain, legendaariselle Brandon Leelle. Kulttinäyttelijälle joka kuoli paukkupatruunaksi luultuun luotiin The Crow elokuvan kuvauksissa. Elokuva viittauksia ja vastaavaa oman navan tuijottelua pitää aina tukea. Toisaalta arvosanaa laskee myös Jussi 69, ehkä maailman limaisin, hikisin ja vastenmielisin mies ikinä. Hyi, Ihan hirveä! Yritä tästä sillisalaatista sitten saada jotain selvää. Tuli varmaan pisin arvostelu ikinä. Mutta jos nopean laskutoimituksen (arvosana biisille + Brandon Lee + Eläkeläiset – Jussi 69) niin arvosanaksi tulee ehkä noin...
3 / 5
Matti
Tämä bändi on tällainen perustuttu. Tietää suunnillen hittibiisit ja kerran olen bändin livenäkin nähnyt. Tämä on menevä goottirock biisi vahvoilla koskettimilla. Laulajalla on mahtava ääni, yleensä ottaenkin tällaisissa gootimmissa bändeissä on komian kuuloisia laulajia. Tiedä sitten miten tämä biisi liittyy nuorena kuolleeseen näyttelijä Brandon Leehin. Ymmärsin sanoitukset niin, että niissä kysellään mitä on kuoleman takana. On tämä vaan hieno biisi, minä tykkään.
4 / 5
Wille
En olekaan pitkään aikaan tätä kuullut. Yläaste/lukio aikana taisin tämän ensimmäisen kerran kuulla ja kyllä minä tykkäsin. Eikä tämä vieläkään huonoa ole. Tykkään tuosta lauluäänestä. En aluksi edes tiennyt kuka tuo Brandon Lee mutta kyllä minä nyt sen jo tiedän. Mutta se nyt ei ole niin olennaista. Keskitytään tähän biisiin. Sanoituksiin en jaksanut paneutua kovin tarkasti. Kyllä ne menettelee. Musiikista pidän. Tällaista kevyttä heviä vai mitähän lienee. Sävel jää soimaan kyllä päähän mutta ei sekään haittaa kun on ihan hyvä sävel. Vampyyritouhu ei minuun iske mutta kyllä muuten ihan tykkään the 69 eyesista.
4 / 5
torstai 20. maaliskuuta 2008
161. Avain: Punainen tiili
Manninen
Onneksi sentään tulee vähän huonompaakin musiikkia väliin, ettei mene ihan kehumiseksi. Itselläni ei ollut mitään havaintoa kyseisestä biisistä, eikä edes musiikkityylistä, mutta ”ilo” oli rajaton kun homma paljastui räpiksi. Eli ei uppoa, ei niin mitenkään. Mutta rehellisesti sanottuna tällä biisillä on oikeasti jotain sanottavaa. Ei mitään bling bling pelleilyä ja keinuvia perseitä. Tasa-arvon puolesta tässä räpätään ja hyvä niin. Ajankohtaisuus on terve ilmiö. Musiikkityylistä lähtee neljä pistettä, mutta terveestä järjestä tulee puolikas. Musiikkina paskaa, mutta räppinä hyvää.
1 ½ / 5
Matti
Taas tuntematon bändi, eikä haittaakaan vaikka en olekaan kuullut tätä aiemmin. Kappale alkaa kauniilla viuluosiolla ja voi odottaa, että jotain hyväähän tässä on tulossa. Sitten tuleekin räppi ja koko biisi onkin pilalla. Ja sitten se kaunis sävelmäkään ei muutu mihinkään biisin aikana mitä nyt jossain vaiheessa tulee vähän pianonpimputtelua. Ei samaa vaikkakin hyvää sävelmää jaksa kuunnella neljää ja puolta minuuttia. Ja varmaankin tämäkin viulujuttu on pöllitty jostain kun kerrän räpistä on kyse. No räpissähän on sanomisista niin katotaan onko tällä jannulla mitään sanottavaa. Tasa-arvostahan heppu väittää laulavansa ja sehän sopii hyvin näin tasa-arvon päivänä. Ensinnäkin sanoituksissa on taas tätä ihmeen räppikieltä jossa sotketaan suomea ja enlantia keskenään esim. "kaikki muka kunnossa ku yritetään nuorii brainwashaa,systeemi fronttaa, pistää vasemmiston konttaan" ja muutenkin biisi on kunnon vasemmistopropagandaa, että oikein rupeaa naurattamaan. On kapitalismin haukkumista, mielipidevankeja, oikeistopropagandaa, Sauli Niinistöä, Suvi-Anne Siimestä jne. Mutta eipä tässä mitään järkeä ole. Haukutaan vaan nykyistä ja kehotetaan vastustamaan sitä mutta eipä tässä kerrota mitä sen tilalle halutaan. Itse en ihmemmin tykkää poliittisesta musiikista enkä varsinkaan tällaisesta missä ei lopulta sanota mitään. Tähän mennessä kaikki räpit ovat olleet melkeempä järjestään huonompia niin alkaa jo pelottamaan mitä on vielä vastassa.
0 / 5
Wille
Jes. Räppiä. Ei muuta kuin sanat netin syövereistä esiin ja urakka voi alkaa. Biisi alkaa. Ihan hieno sävel. Sitten alkaa perus ähinät. Ääh, ääh ja ”laulu” alkaa. Riimit laukkaa sillä tavalla mikä minua lähinnä alkaa ketuttamaan kun pitää ihme slangilla heittää juttua. Riimittelisivät edes niin kuin Juha Vainio aikoinaan. Minä niin inhoan tuota suomen ja englannin sekoitusta. Sitten onkin vuorossa kertosäe. Repeän. Onko tuo oikeasti tehty tosissaan. Oo-oo-aa-aa. Tarmoo, arvoo, armoo. Jotain poliittistakin tässä kai meinataan sanoa mutta eihän tätä pysty tosissaan kuuntelemaan ja se alun sävelkin alkaa ottamaan päähän kun se sama soi koko ajan taustalla. Kun olen yli neljä minuuttia biisiä kuunnellut niin löytyy biisin ainoa hyvä kohta. Lopun viimeiset 20 sekuntia on pianon soittoa ja se kuulostaa tuollaisen biisin jälkeen taivaalliselta. Siitä syystä biisi saakin huippupisteet minulta.
½ / 5
162. CMX: Minun sydämeni on särkynyt
Manninen
Kylläpä nyt sataa viitosia ja vielä samalle bändille kaksi peräkkäin. Ei voi kun valittaa. Toisin kuin ”Myrskyn Ratsut” ”Minun sydämeni on särkynyt” kappaleen olen kuullut lukemattomia kertoja ennenkin ja se lukeutuu CMX suosikkeihini. Sanat ja soinnut soljuvat eteenpäin niin vaivattomasti että kappale oikein upottaa kuuntelijan alla. Biisi johon jää sisälle. A.W. Yrjänän lauluääni on hellä, mutta samalla siihen piiloutuu näkymätöntä kylmyyttä. Sanat jättävät jälleen tulkintaa kuuntelijalleen, mutta jos näin voi sanoa, kappale lukeutuu helpommin avautuvaan CMX:ään. (Perkele! Pakko kohta oikeasti alkaa tutustumaan tosissaan kyseiseen bändiin, kun kerta kolisee näin pahasti...ei voi kun valittaa) ”Minun sydämeni hajoaa tuulen kanssa kulkemaan”
5 / 5
Matti
Lisää CMX-balladeja. Aikoinaan kun en paremmin CMX:ää paremmin tuntenut niin sinkkubiisien ja radiosta kuultujen biisien takia luulin, että CMX:llä on melkeempä vaan näitä balladimaisia kappaleita mutta onneksi asia ei ole niin. Ei näissä mitään vikaa ole ja nämä ovat vielä hyviäkin mutta menobiisien takia minä CMX:stä tykkään ja nämä ovat mukava lisä levyillä. No tämä onkin vähän menevämpi akustinen kappale ja onhan tämä vaan hyvä kappale. Sanoitukset kuulostavat viisailta mutta ovat taattua CMX:ää eli eipä näistä selvää ota. Mukavan herkkä kappale tämä on, eipä tässä juurikaan mitään vikaa ole.
4 /5
Wille
CMX:ää. Ja taas sitä rauhallisempaa osastoa. Mutta tällä kertaa tykkäsin. Johtuneeko sitten siitä että tämän on kuullut useammin ja CMX taitaa olla sellaista musiikkia joka avautuu vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Nyt keskityin oikein sanoihinkin mutta huomasin sen liian vaikeaksi urakaksi minulle. Eihän niistä mitään tolkkua saanut. En oikein osaa päättää tykkäänkö tuollaisista sanoituksista. Onhan ne kauniit mutta olisi se mukava tietää mistä lauletaan ilman monen tunnin ajatustyöskentelyä.
4 / 5
tiistai 18. maaliskuuta 2008
163. CMX: Myrskyn ratsut
Manninen
CMX on alkanut kiinnostaa minua aina vaan enemmän ja enemmän. Jonkun kirjoittamattoman ”säännön” mukaan YUP:n fanit eivät voi pitää CMX:stä ja päinvastoin. Jälleen on yksi myytti murrettu, sillä vaikka olen henkeen ja vereen YUP mies, niin kyllä pidän CMX:stä lähestulkoon yhtä paljon, tai ainakin melko monesta biisistä; Tai ainakin tästä biisistä, joka on jälleen jotain niin runollista ja kaunista että oksat pois. Tätä en ole ennen kuullut, mutta kyllä upposi heti. Yrjänän sanoitukset ovat tunnetusti melko vaikeaselkoisia. Ainakin jos kuuntelija kaipaa täydellistä ymmärrystä ja selvää tarinaa. Itselleni tämä on enemmänkin tunnetilaa kuin tarinaa. Lyriikat jotka avautuvat eri tavalla jokaiselle kuulijalle ja joita on turha alkaa analysoimaan puhki. Tämä biisi yllätti. Uskoin että kyseessä olisi hyvä biisi, mutta että uppoaisi näin paljon. Jälleen yksi kappale joka jää soimana elämäni soundtrackille urakkamme jälkeen.
5 / 5
Matti
Tämä biisi on CMX:n progelevyltä, jonka pituus on kaksi ceedeellistä. Tuohon aikaanCMX oli lopettanut keikkailun, ei se tauko kylläkään kauan kestänyt. Tämä biisi ei ole levyn parhaimmistoa mutta hyvä silti. Tämä edustaa CMX:n rauhallisempaa puolta ja on melkeempä balladi. Alun ja lopun kitarajuttu on erittäin hyvä kuuloinen. Tässä biisissä ei ole edes oikeastaan progeiltu yhtään eikä mukana ole mitään ihmeellisiä soittimia. Sanoitukset ova taattua CMX:ää eli ei niistä ota selvää kun ovat niin runolliset. Tämäkin tarina voi kertoa melkeempä mistä vain. Mutta olettaisin että biisi kertoo rakastavaisista ja heidän ongelmistaan. Mutta on paljon mahdollista että se voi kertoa ihan jostain muusta. Mutta voisin palata CMX:n sanoituksiin myöhemmin kun tulee lisää bändiä.
4 / 5
Wille
Taas vaihteeksi CMX:ää. Tätä en ollut aikaisemmin edes kuullutkaan. Enhän minä muutenkaan ole kuullut kuin kourallisen CMX:n biisejä joten varmaan vielä tulee monta sellaista vastaan mihin en aikaisemmin ole törmännyt. Mutta nyt keskitytään tähän biisiin. Hetkinen. Olin valmistautunut kehumaan tätä mutta eihän tämä nyt niin hyvä olekaan. Pojat nyt varmaan lynkkaavat minut mutta tämä on jotenkin vaan niin tylsä vaikka onkin kaunis sävel ja runolliset sanat.
2 ½ / 5
164. Eppu Normaali: Urheiluhullu
Manninen
Voiko Suomirockissa olla legendaarisempaa bändiä kuin Eppu Normaali? Kyllä varmasti; Mutta onko yksikään niistä bändeistä vieläkin kansakunnan kaapinpäällä? Ei ainakaan heti tule mieleen. Bändejä tulee ja bändejä menee mutta Eput pysyy. Ja onhan tämä sen verran hyvää, etten ihmettele yhtään miksi suomen kansa on yhtyeeseen niin paljon mieltynyt. ”Urheiluhullu” kuuluu juuri niihin biiseihin joita olen nuorempana, siskoltani saadulta c-kasetilta, kuunnellut. (Voi tätä nostalgian määrää) Ja kylläpä tämä napsuu vieläkin oikein mallikkaasti. Sanat ovat hauskat (ainakin jos niitä heijastaa nykypäivän doping-käryiseen urheilumaailmaan) ja kyllä niitä tulee mukana hyräiltyä, varsinkin tuota U voittoista kertosäettä. Ei ihan Eppujen parhaita, mutta parhaimmistoa kuitenkin.
4 / 5
Matti
Tämä on todella tuttu biisi. Perinteinen Eppujen rock-biisi. Sanoitukset ovathauskat ja kertoo siitä miten sankari oli aiemmin älykkö, mutta ilman naista ja sitten hän alkoi urheilemaan ja naisiakin alkoi ilmaantumaan. Melko perusmeininkiä tämä on, mutta hyvää sellaista.
4 / 5
Wille
Onhan tämä nyt ihan hyvä biisi. Kaikkihan tämän nyt on kuulleet. Perus Eppuja. Hauskat sanat jotka yleensäkin Epuissa aina viehättää. Musiikki on yksinkertaista rockia. Jotenkin tämä on kuitenkin sellainen Eppujen biisi joka ei niin kovasti iske. Ei tätä nyt haukkuakaan oikein voi mutta silti. Vain 3 ½ pistettä. Minusta ei ole tullut urheiluhullua eikä varmaan koskaan tulekaan.
3 ½ / 5
torstai 13. maaliskuuta 2008
165. Hanoi Rocks: Don't You Ever Leave Me
Manninen
Ja toinen biisi Hanoi Rocksia. Kyseessä on jälleen balladi ja vielä parempi kuin edellinen. Vaikka sanoitukset ovatkin imelämmät niin jotenkin tämä vaan toimii paremmin. Saattaa johtua siitä että maailman paras bändi, Eläkeläiset; on tehnyt tästä humpan, Hyljätyn humppa, jos en väärin muista; Eli melodia on jo tietyllä tavalla tuttu. Tällaista mutkatonta perus-rockiapa se Andy meille soittelee.
3 ½ / 5
Matti
Viimeksi Hurriganesia niin nyt on vuorossa yhtä legendaarinen bändi seuraavalta vuosikymmeneltä. Hanoi taisi olla aikoinaan menestyinen suomalainen yhtye kansainvälisesti. No maailmanvalloitushan loppui autokolariin Los Angelissa, jossa bändin rumpali sitten menehtyi. Mutta sitten taas itse biisiin. Tämä on tälläinen puoliballadin omainen kappale puhdasta kasarirokkia. Sanoitukset ovat puhdasta rakkaustarinaa. Olen niin surullinen kun olet siellä jossain jne. Mutta kyllä ne ihan toimii. Tämä on oikein hyvä kasaribiisi ja sen ei tarvi häpeillä yhtään muiden kasaribändien hittien rinnalla.
4/5
Wille
Ja toinen samantyyppinen heti perään. Tällä kertaa sitä vanhempaa tuotantoa. Vuodelta 1984 jos oikein wikipediasta osasin lukea. Kyllä tämä kuuluu ihan suomirockin klassikoihin ja Hanoi Rocksin muistettavimpiin biiseihin. Kertosäkeiden jälkeiset puheosuudet tuovat mukavaa vaihtelua biisiin. Ja kitarasoolokin löytyy. Rakkaudestahan tässä taas kerran lauletaan ja nimenomaan siitä että ethän jätä minua, ethän? On tämä kyllä parhaimpia Hanoin biisejä,
mutta en kyllä paljon ole sitä kuunnellut joten en ole oikea mies arvostelemaan sen musiikkia.
P.S. Mainitseekohan Manninen tekstin yhteydessä Eläkeläisten ”Humppa ethän hylkää meitä” -biisin?
4 / 5
Ja toinen biisi Hanoi Rocksia. Kyseessä on jälleen balladi ja vielä parempi kuin edellinen. Vaikka sanoitukset ovatkin imelämmät niin jotenkin tämä vaan toimii paremmin. Saattaa johtua siitä että maailman paras bändi, Eläkeläiset; on tehnyt tästä humpan, Hyljätyn humppa, jos en väärin muista; Eli melodia on jo tietyllä tavalla tuttu. Tällaista mutkatonta perus-rockiapa se Andy meille soittelee.
3 ½ / 5
Matti
Viimeksi Hurriganesia niin nyt on vuorossa yhtä legendaarinen bändi seuraavalta vuosikymmeneltä. Hanoi taisi olla aikoinaan menestyinen suomalainen yhtye kansainvälisesti. No maailmanvalloitushan loppui autokolariin Los Angelissa, jossa bändin rumpali sitten menehtyi. Mutta sitten taas itse biisiin. Tämä on tälläinen puoliballadin omainen kappale puhdasta kasarirokkia. Sanoitukset ovat puhdasta rakkaustarinaa. Olen niin surullinen kun olet siellä jossain jne. Mutta kyllä ne ihan toimii. Tämä on oikein hyvä kasaribiisi ja sen ei tarvi häpeillä yhtään muiden kasaribändien hittien rinnalla.
4/5
Wille
Ja toinen samantyyppinen heti perään. Tällä kertaa sitä vanhempaa tuotantoa. Vuodelta 1984 jos oikein wikipediasta osasin lukea. Kyllä tämä kuuluu ihan suomirockin klassikoihin ja Hanoi Rocksin muistettavimpiin biiseihin. Kertosäkeiden jälkeiset puheosuudet tuovat mukavaa vaihtelua biisiin. Ja kitarasoolokin löytyy. Rakkaudestahan tässä taas kerran lauletaan ja nimenomaan siitä että ethän jätä minua, ethän? On tämä kyllä parhaimpia Hanoin biisejä,
mutta en kyllä paljon ole sitä kuunnellut joten en ole oikea mies arvostelemaan sen musiikkia.
P.S. Mainitseekohan Manninen tekstin yhteydessä Eläkeläisten ”Humppa ethän hylkää meitä” -biisin?
4 / 5
166. Hanoi Rocks: In My Darkest Moment
Manninen
Hanoi Rocks on minulle puolituttu bändi. En ole oikeastaan tarkemmin tutustunut bändin tuotantoon, mutta silti matkaani on jostain tarttunut yksi Hanoin levy. Ja siinä muistaakseni on tämäkin biisi. Kyseessä on balladi. Keskitasoinen sellainen. Ei mitään erikoista, mutta ei mitään minkä takia pitäisi biisiäkään vaihtaa. Sanat eivät onneksi ole ”rakastan sinua ikuisesti” tyylisiä. Lisäpuolikkaan tuo pianonpimputtelu ja saksofoni (Ei kyllä hajuakaan osuiko instrumentit oikeaan, mutta ei se ole niin justiinsa, kuhan on jämpti).
3 ½ / 5
Matti
Tämä Hanoin biisi on vähän saman tyylinen kuin edellinenkin. Sanoitukset vaan eivät ole mitään rakkausjuttuja vaan puhdasta rypemistä. Mutta ei tämä biisi toimi minulle niin mitä edellinen. Tämä on tylsempi biisi vaikkakin kappaleessa on torvi-soolo. Tämä ei vaan toimi. Laulu ei kuulosta kovin hyvältä ja koukut jää puuttumaan. Niin ja Hanoista tulee se mieleen, että Ruisrokissa jätettiin Hanoin keikka kesken ja lähdettiin kahtomaan Martti Servoa.
2/5
Wille
Lisää legendaarisia bändejä. Hanoi Rocksin rypemistä tällä kertaa. Elämän synkistä hetkistä lauleskellaan balladin muodossa. Tämä biisi on sitä uudempaa Hanoita ja ihan kelpo biisihän tämä. Hyvinhän Michael Monroe laulaa ja Andy sekä Costello Hautamäki kitaraa vinguttavat. Ei sinänsä mitään vikaa ole mutta ehkä vähän liian perinteistä, jotain uutta olisi saanut olla mukana.
3½ / 5
Hanoi Rocks on minulle puolituttu bändi. En ole oikeastaan tarkemmin tutustunut bändin tuotantoon, mutta silti matkaani on jostain tarttunut yksi Hanoin levy. Ja siinä muistaakseni on tämäkin biisi. Kyseessä on balladi. Keskitasoinen sellainen. Ei mitään erikoista, mutta ei mitään minkä takia pitäisi biisiäkään vaihtaa. Sanat eivät onneksi ole ”rakastan sinua ikuisesti” tyylisiä. Lisäpuolikkaan tuo pianonpimputtelu ja saksofoni (Ei kyllä hajuakaan osuiko instrumentit oikeaan, mutta ei se ole niin justiinsa, kuhan on jämpti).
3 ½ / 5
Matti
Tämä Hanoin biisi on vähän saman tyylinen kuin edellinenkin. Sanoitukset vaan eivät ole mitään rakkausjuttuja vaan puhdasta rypemistä. Mutta ei tämä biisi toimi minulle niin mitä edellinen. Tämä on tylsempi biisi vaikkakin kappaleessa on torvi-soolo. Tämä ei vaan toimi. Laulu ei kuulosta kovin hyvältä ja koukut jää puuttumaan. Niin ja Hanoista tulee se mieleen, että Ruisrokissa jätettiin Hanoin keikka kesken ja lähdettiin kahtomaan Martti Servoa.
2/5
Wille
Lisää legendaarisia bändejä. Hanoi Rocksin rypemistä tällä kertaa. Elämän synkistä hetkistä lauleskellaan balladin muodossa. Tämä biisi on sitä uudempaa Hanoita ja ihan kelpo biisihän tämä. Hyvinhän Michael Monroe laulaa ja Andy sekä Costello Hautamäki kitaraa vinguttavat. Ei sinänsä mitään vikaa ole mutta ehkä vähän liian perinteistä, jotain uutta olisi saanut olla mukana.
3½ / 5
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
167. Hurriganes: I Will Stay
Manninen
Hurriganesin ”I will stay” on yksi suomirockin legendaarisimmista rakkauslauluista ja siksi ihmettelenkin suuresti sen häntäpäänsijoitusta. Itseni kohdalla kyseinen biisi lukeutuu niihin jotka on kuultu jo vähän liian monta kertaa. Sanoitukset sinällään ovat vähän turhan imeliä, mutta Cisse Häkkisen väritön lauluääni pelastaa paljon. Legendaarinen biisi, mutta en tätä itse kyllä menisi rakkaudenkaipuussa kenellekään laulamaan.
3 ½ / 5
Matti
Jahaas, tällä kertaa onkin kahden biisin verran vuorossa legendaarista Hurriganesia. Itse tosin olen sen verran nuori, että minulle Hurriganes on vain bändi muiden joukossa. Tämä biisi on tällainen hempeily kappale ja voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon siitä miksi ihmeessä rokki bändien suosituimpia kappaleita ovat usein heidän harvat balladinsa mutta jätän sen nyt kirjoittamatta. No tämä balladi on itse asiassa hyvä. Tällaista herkkää fiilistelyä. Sanat ovat oikein kunnon rakkauslöpinää, tyyliin pysyn kanssasi loppuelämän, onko totta että rakastat minua jne. Itse asiassa vasta muutama vuosi sitten sain tietää, että tämä edes on Hurriganesia. Vaikka en olekaan balladien suurin ystävä niin tämä on hyvä.
4/5
Wille
Ja toinen Hurriganes hitti heti perään. Nyt taitaa olla kyseessä ihan oma biisi. Ja kyllä mennään herkällä linjalla. Laulajaksikin on vaihdettu Cisse. Tällainen imelä kitaraballadihan on kyseessä ja rakkaudesta lauletaan niin rehellisesti kuin voidaan. Eihän se aina kyllä totta ole kun sanotaan että rakastaa toista mutta tässä laulussa niin on eikä sitä illuusiota minulta saa viedä pois. Siihen en suostu.
5 / 5
168. Hurriganes: Roadrunner
Manninen
Teknisten ongelmien ja musikaalisten misunderstoodsien takia meikälle ei ole kulkeutunut Roadrunnerin perusversiota, joten arvotus tapahtuu Youtuubin live vedon perusteella. Eli jos jätetään uskomaton lavashow (Cisse Häkkinen nuolemassa bassonkieliä) huomiotta, niin kyllähän Hurriganes tämän hyvin vetää. Kyseessähän on coveribiisi Bo Diddleyn alkuperäisestä kappaleesta. Meno on kohdillaan ja Remun rähinä sopii tällaiseen Rock’n’rolliin mainiosti. Hurriganes kuuluu niihin bändeihin jossa asenne korvaa kikkailun, ja mikäs siinä jos homma toimii. Mitäpä tästä muuta enää jauhamaan, Mielellään kuuntelee jne. Loppuun vielä turha maininta siitä että maailman hienoin bändi, Eläkeläiset, on tehnyt myös tehnyt humppaversion kyseisestä kappaleesta. Muistaakseni nimellä Humpparitari.
4 / 5
Matti
Mitäköhän sitä sanoisi tästä kappaleesta. Kappalehan on oikein hyvä Rock'n Roll biisi. Sanat ovat kyllä ihan surkeat. Se kiteytyy siihen, että "I'm a roadrunner honey" ja siitä ei oikeastaan muutu mihinkään. Mahtavia kitarasooloja kyllä kappaleessa on. Sitten tullaankin siihen pahimpaan miinukseen. Eli eihän tämä kappale mikään Hurriganesin oma ole vaan tämän biisin on tehnyt herra nimeltään Bo Diddley, joskus 60-luvulla. Se ei ole kyllä ihan niin rock mitä tämä. Tällä on kyllä ihan hirveän vaikea antaa arvosanaa. Kun tykkään ihan näistä vahnoista rock biiseistä, mikä ne teknisyydessä ja sanoituksissa häviää niin ne voittaa soittamisen ilossa ja energiassa.
3 / 5
Wille
Tämähän on jo legenda. Mutta kyseessä on taas coveri. Alkuperäinenhän on amerikkalaisen Bo Diddleyn biisi. Hyvin on Hurriganes silti ottanut biisin haltuun ja varmaan suurin osa suomalaisista yhdistääkin Roadrunnerin juuri Hurriganesiin. Biisi alkaakin niin komealla kitaranvinguttelulla että kyllähän se mieleen jää. Ja siihen yhdistettynä Remun ääni niin kyllähän kyseessä on hyvä biisi. Ei siitä mihinkään pääse. Rock’n roll!
4 / 5
perjantai 7. maaliskuuta 2008
169. Jore Marjaranta: Haaveet kaatuu
Manninen
Ei ole hyvä tämä biisi. Jore ei oikein iske kipinää. Tämä on kuultu niin monta kertaa ja paljon paremmin. Ei mitään miksi tätä jaksaisi kuunnella. En koe Marjarannan ääntä mitenkään ärsyttäväksi, joten pohjakosketukselta vältytään nippanappa.
1 ½ / 5
Matti
Eipä sitä Jorelta muuta biisiä tunnekkaan, mutta jotenkin minulla on syntynyt kuva että hän esittäisi iskelmää. Mutta ei kai hän mitää iskelmää kyllä taida esittää. Leningrad Cowboysissakin on mies näköjään ollut. Pitäisi varmaan joskus kuulla mieheltä joku muukin biisi. Mutta tämähän on tällaista mukavaa perusrokkia. Jorella on hyvä ääni ja musisointi kuulostaa mukavalta. Jostain kohdista tulee vähän mieleen se uus Bond tunnari, no onhan tämäkin ollut leffan tunnari ja Pahoista pojistahan tämä on tuttu. Lyriikka on tuollaista peruslyriikkaa, ei mitään kovin kummoisia oivalluksia. Kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee. Kun selvisi että tämä on koveri niin lasketaan vähän arvosanaa vaikka en arvostakaan tällaisia hittikovereita. Tyyliin PMMP:n esittämä Pikkuveli tai Nightwishin Over The Hilss And Far Away. Kyllä bändillä pitäisia saada itse sen verran hyviä biisejä aikaiseksi, ettei tarvitse turvautua kovereihin. Boonus ja sinkun b-puolina koverit ovat oikein mukavia.
3/5
Wille
Olinkin jo unohtanut tämän. Silloin aikoinaanhan tästä ei päässyt eroon missään. Lähinnä pelkkää vokaalien venyttämistä koko biisi. Alkaa ottamaan kyllä päähän. Kyllä se nyt vähemmälläkin tulee selväksi että ne haaveet kaatuu. Eiköhän sen voi jokainen itse huomata. Ei tartte tulla sitä toistamaan tuhanteen kertaan kolmen ja puolen minuutin aikana.
2 / 5
170. Kolmas Nainen: Elämän tarkoitus
Manninen
Ja heti toinen biisi Kolmatta Naista ja ihan hyvältä tämäkin kuulostaa. Aika jännä kun löytyy tällaisiä uusia tuttavuuksia joita ei ole ennen kuunnellut…aika jännä. Tämän olen kuullut ehkä kerran (korkeintaan kaksi) ennen, mutta nyt jo tykkään melkein yhtä paljon kuin ”äiti pojastaan pappia toivoi” biisistä. ”Ei vuodet kulu ne kuluttaa”, ”Se minkä koetat jättää taa muistaa muistuttaa”. Aijai kun yksinkertaisuus voi olla kaunista. Tässä ei ole mitään erikoista, mutta silti toimii erittäin hyvin. Tämä tuli kyllä ihan puun takaa. Aika jännä…
4 / 5
Matti
Tämähän on nyt parempi kappale kolmannelta naiselta. Lauluäänikin kuulostaa paremmalta. Sävelmäkin on paljon parempi. Rauhalline kappalehan tämäkin on mutta ei mikään balladi kumminkaan. Tuossakin kun vähän katsoin bändin tietoja niin Pauli Hanhiniemihän tässä bändissä lauleskelee. Sitä en tiennyt/muistanut. Sanatkin ovat paremmat kuin edellisessä Kolmannen Naisen kappaleessa. Tässä muistellaan menneitä tekoja ja miten ne vieläkin kaivelevat. Ehkä hienoin oivallus on tämä "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa". Tätä kappaletta kuuntelee kyllä ihan mielellään. Ainoa mikä jäi kaivelemaan on säkeistöjen välissä ollut välisoitto, se nimittäin kuulosti niin tutulta.
4/5
Wille
No tämähän nyt on vähän samantyyppinen kuin tuo edellinenkin. Ei ehkä ihan niin hyvä mutta kyllä tästäkin tykkään. Rypemisestähän tämän sanat kertoo. Ja sehän puree meikäläiseen. Kappale on tosin ehkä vähän liian pitkä. Harmitonta akustista rockia.
3 ½ / 5
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
171. Kolmas Nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi
Manninen
Jotenkin myös tämä biisi on iskenyt meikeläiseen. Mukavasti nousee kertosäkeeseen ja sitten rauhoittuu taas svengaaviin fiiliksiin. Lauluäänikin on komean miehekäs. Kolmanteen Naiseen en ole tutustunut pahemmin, joku biisi sieltä täältä on korviini kantautunut, mutta ainakin tämän perusteella voisi tutustua lisääkin. Sanat ovat yksinkertaiset mutta toimivat. Eipä tässä sen enempää antaa arvosanan puhua puolestaan…
4 ½ / 5
Matti
Tämäki on tuttu biisi. Tämä kappale ei ole ikinä oikein iskenyt minuun, joku tässä vaan tökkii. Tämän kappaleen voi ihan kuunnella vaihtamatta kanavaa jos tulee radiosta, mutta ei ihmeemmin iske. Biisin tarinakin kerrotaan oikeastaan kappaleen nimessä. Mies rypee krapulassa ja muistelee sitä miten äidin toiveet eivät ihan toteutuneet. Laulajan lauluääni ei iske minuun yhtään, on tylsä ääni. Muutenkin kappale on tylsä. Perussävel on balladimainen ja kertosäkeessä on vähän jo menoa, mutta kappale ei vaan solju eteenpäin. Kun ei iske niin ei vaan iske.
2 / 5
Wille
Tämä on sellaista rauhallista iskelmärockia vai miten sen selittäis. En minä osaa. Kertosäkeistö jyrää kyllä sellaisella tunteella että ei tästä voi kuin tykätä. Sanoituksetkin on hyvät. Niinhän siinä monesti käy että vaikka äiti toivoo pappia niin poika vaan juo. Ja miten joku voi laulaa siitä, että munat surkastuu, niin ettei se edes kuulosta tökeröltä. Hattua nostan kolmannelle naiselle.
4 / 5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)