tiistai 27. toukokuuta 2008

Pistetilanne

Yhteen lasketut pisteet tähän mennessä arvostelluista kappaleista. Päivitämme listaa aina uusien biisien jälkeen.

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee 15
Nightwish: Everdream 14
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu 14
Dave Lindholm: Pieni ja hento ote 13½
Kotiteollisuus: Routa ei lopu 13½
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku 13½
YUP: Rakkaus on pesti hulluuteen 13½
CMX: Minun sydämeni on särkynyt 13
Kauko Röyhkä: Paha maa 13
Peer Günt: I don't wanna be a rock'n roll star 13
YUP: Lihavia luurankoja 13
YUP: Minä olen myyrä 13
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla 12½
Hurriganes: I will stay 12 ½
Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö 12 ½
Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on 12
Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan 12
Ismo Alanko säätiö: Sisäinen solarium 12
Verenpisara: Harvoin 12
Hassisen Kone: Tällä tiellä 11½
Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään 11½
Absoluutinen nollapiste:Eräät tulevat juosten 11½
CMX: Myrskyn ratsut 11 ½
Eppu Normaali: Urheiluhullu 11 ½
Hanoi Rocks: Don't You Ever Leave Me 11 ½
J.Karjalainen: Villejä lupiinejä 11 ½
Kolmas nainen: Elämän tarkoitus 11 ½
Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala 11 ½
Lordi - Devil Is A Loser 11 ½
Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari 11 ½
Popeda: Tahdotko mut tosiaan? 11½
Kingston Wall: Shine on me 11
Apocalyptica: Path (Vol.2) 11
Apulanta: Maanantai 11
Hurriganes: Roadrunner 11
Noitalinna Huraa!: Pikkuveli 11
The 69 Eyes: Brandon Lee 11
Tuomari Nurmio: Valo yössä 11
Ultra Bra: Poika vuoden takaa 11
Kolmas nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi 10 ½
Sonata Arctica: Victoria's Secret 10 ½
Eppu Normaali: Pimeyden tango 10
Neljä Baritonia: Popmusiikkia 10
Stratovarius: Hunting high and low 10
Don Huonot: Sininen yö
Nightwish: Bless The Child 9 ½
Sentenced: Killing Me, Killing You 9 ½
The 69 Eyes: Betty Blue 9 ½
Apulanta: Hallaa 9
CMX: Matti 9
Don Huonot: Tuulee 9
Hanoi Rocks: In My Darkest Moment 9
Suburban Tribe: Frozen Ashes 9
Tehosekoitin: Asfaltti polttaa 9
Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit 9
Yö: Särkyvää 9
Stratovarius: Eagleheart
Nylon Beat: Rakastuin mä luuseriin 8 ½
Don Huonot: Sydänpuu 8
Kolmas Nainen: Lautalla 8
Tyrävyö: Surua ja tuskaa 8
Paula Koivuniemi: Aikuinen Nainen 7 ½
Zen Cafe: Mies eikä poika enää 7
Jore Marjaranta: Haaveet Kaatuu 6 ½
The Rasmus: Days 6 ½
Suburban Tribe: First Spring Day
Kwan: Late 5 ½
Kwan: Shine 5 ½
Firevision: Stars 5
The Rasmus: Rakkauslaulu 4 ½
Giant Robot: Helsinki rock city 4
Seremoniamestari: Viesti 2 ½
Avain: Punainen tiili 2
Gimmel: Roviolla 2
Kapasiteettiyksikkö: Toisinaan ½
Kapasiteettiyksikkö: Tää on mun stadi 0

Hiljaiseloa

Kesäkiireiden ja Mannisen netittömyyden takia pidämme hieman taukoa täällä. Kyllä arvosteluja kesällä tulee mutta ei ihan niin säännöllisesti. Yritämme myös vähän päivitellä tuota pistetilannetta jotta sen saisi ajan tasalle. Hyvää kesää kaikille!

torstai 22. toukokuuta 2008

125. Hassisen Kone: Tällä tiellä


Manninen


Yksin ollaan tässä biisissä eli aihe osuu kuin nyrkki silmään tällaiselle poikamiehelle. Muuten tämä on tällainen perinteinen suomirokki veisu. Kuuntelee kyllä, mutta ei mitään kovin erikoista kuitenkaan. Vähän liikaa toistaa tuota samaa, ainakin lopussa. On tämä silti ihan hyvä. Ehkä ympäripyörein arvostelu koko blogin historiassa, mutta kun kesäloma hengittää jo niskaan, niin ei sitä enää vaan jaksa. Arvosana on kuitenkin mietitty ihan tosissaan...

3 ½ / 5


Matti

Vuorossa on ehkäpä Alangon Ismon tunnetuimman bändin tuotantoa. Bändin joka on saanut nimensä Joensuulaisesta ompelukoneliikkeestä. Tyyliltään biisi on suht rauhallista punk-rokkia vuodelta 1981. Välissä ja lopussa olevat kitarajutut ovat nättejä. Ismon lauluäänikään ei ärsytä tässä niin paljon kuin jossain Ismon biiseissä. Sanoituksiltaan biisi on todellista rypemistä ja yksinäisyyttä. Tykkäsin ihan tästä kappaleesta.

4 / 5


Wille

Muistan etten tykännyt tästä mitenkään erityisemmin kun ensimmäisen kerran kuulin jokunen vuosi sitten. Mutta sitten kun tätä useampaan otteeseen on kuullut niin tämähän on oikein hyvä biisi. Tykkään Ismo Alangon äänestä ja erityisesti sanoituksista. Tätä on hyvä kuunnella kun palaa yöllisistä riennoista kämpälle jossa odottaa vain yksinäisyys.

4 / 5

126. Juice Leskinen: Musta aurinko nousee


Manninen


Tämä on ihan tajuttoman hyvä biisi. Vetää hiljaiseksi joka kuuntelukerralla. Eikä näin mieluisista biiseistä osaa edes sanoa mitään erityistä. Kaunis ja herkkä biisi, siinä on jo kaikki oleellinen. Mutta ehkä tuo arvosana kuitenkin puhuu puolestaan.

6 / 5
(toim. huom. tämä kuitenkin lasketaan vain 5 pisteeksi ettei mene ihan sekaisin tuo pisteen lasku)


Matti


Ja vuorossa on suomirokin suurnimi. Tämä rokki kappale vuodelta 1985 on aivan mahtava. Ehkäpä yksi Juicen parhaista. Tämä on menevä, Juicen lauluääni on herkkää, kappaleessa on hienoja kitarasooloja, laulu kertoo rakastumisesta eli aivan täydellinen kipale.

5 / 5


Wille


Juicen parhaimpia biisejä. Sävel on yksinkertainen mutta erittäin toimiva. Sanoitukset ovat sopivan mystiset ja samalla yksinkertaiset. Juice ääni sopii tähän kuin nakutettu. Vaikeata tämä arvostelu. Hyvästä biisistä on vaikea keksiä sanottavaa. Pisteet puhukoot puolestaan.

5 / 5

tiistai 20. toukokuuta 2008

127. Kingston Wall: Shine on me


Manninen


Kingston Wallia en muistaaksnei ole kuullut yhtään biisiä. Eli mieli avoinna aloin kuuntelemaan ja ihan hyväähän tämäkin on. Tällaista progeilua, joka usein iskee meikeläiseen. Tunnelmamusiikkia, eikä mitään jytyrokkia eikä helpposointuista poppia. Ei ehkä kaikkiin tilanteisiin sopivaa, mutta oikein nautittuna saa varautua ihan maistuvaan lettuseen. Kerrassaan hurmaavaa soitinrevittelyä.

4 / 5


Matti

Tämä bändi on minulle nimeä lukuunottamatta aivan tuntematon. Minulla ei ollut oikeastaan edes käsitystä minkä tyylistä musiikkia tämä on. Sen minä tiesin, että yhtyeen kitaristi, laulaja, lauluntekijä Petri Walli teki aikoinaan itsemurhan. Nykyään tämä bändi taitaa olla jonkilaisessa kulttiasemassa. Tyyliltään tämä biisi on progressiivistä rokkia, jossa pääpaino on tunnelmalla. Laulua on vähän eikä se ole merkittävää. Kappaleessa oleva saksofoni on ihanan kuuloinen. Hieman tulee mieleen Callisto yhtyeen kappaleet vaikkakin sen kappaleet ovat raskaampia ja synkempiä. Minut tämä biisi mykisti täysin. Tämä on kaunista ja herkkää.

5/5


Wille

No niin, nythän sitä biisillä läiskäistiin. Tämä on tällaista ihme progeilua joka erottaa todelliset musiikin kuuntelijat tavallisista kadun tallaajista. Kriitikoiden kehumaa ja ylistämää tunnelmointia. Tätähän on pakko kehua ettei minua ihan tietämättömäksi musiikin harrastajaksi luulla. Sanoitukset on lyhyet ja mitään sanomattomat. Biisi on liian pitkä ja tylsä. Keskellä yötä tätä voisin yksinäni itsesäälissä rypiessäni kuunnella mutta en kyllä muuten. Olen moukka. Myönnän.

2 / 5

128. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla


Manninen


Sir Elwoodin Hiljaiset värit on ihan uusi tuttavuus. Tai en ainakaan ole ennen pannut merkille kyseisen bändin musiikkia. Pari kappaletta ehkä huomaamatta kuunnellut, mutta siihen se jääkin. Joten melko lailla puhtaalta pöydältä lähdetään. Ja kyllä tällä voisi helposti pöytänsä täyttää. Jotenkin taas tulee mieleen Kolmas Nainen (mulla on ilmeisesti joku fiksaatio siihen bändiin). Tämä on tällaista perushyvää suomirokkia, jota on aina ilo kuunnella. Sanatkin ovat hienot. Vähän erilaista kuvastoa kuin tämäntyylisissä kappaleissa on totuttu. Hienon ristiriitainen kappale. Helvetin synkkä aihe ja silti jotenkin jää sellainen positiivinen olotila. Kuuntelin letkeästi ja sitten kun luin sanat niin... Tästä harhautuksesta on pakko antaa puoli pojoa lisää. Yllättivät minut housut nilkoissa. Se on aina ilo.

4 ½ / 5


Matti

Tämä on ainoa Sir Elwoodin kappale, jonka tiedän. Kappale on melko perinteistä suomirokkia. Vahvat koskettimet ja saksofoni tuovat kumminkin maustetta kappaleeseen. Kappaleiden sanoituksissa on tämän kappaleen vahvuus. Ne perustuvat Nevil Shuten samannimiseen romaaniin, joka kertoo viimeisistä ihmisistä ennen ydinlaskeumapilven saapumista.

4 / 5


Wille

Perunamaa oli ensimmäinen Sir Elwoodin biisi johon tykästyin ja tämä oli se toinen. Muita biisejä en äkkiseltää muisteltuna edes muista. Tykkään kyllä tällaisesta rauhallisesta rockista. "Keskiolutjatsiksi" wikipedia tätä väittää. Keskioluesta en pidä, enkä erityisemmin jatsistakaan, mutta tästä tykkään. Sanoitukset on aika maailmanlopun meininkiä jotka viehättävät kyllä.

4 / 5

torstai 15. toukokuuta 2008

129. Stratovarius: Eagleheart


Manninen


Vois alottaa kehuilla. Biisin alku ei ollut ihan hirveä, mutta kun laulu alkaa niin johan sitä alkaa hakemaan hammastikkuja kynsien alle työnnettäväksi. Sanatkin ovat malliesimerkki siitä mistä viimearvostelussa puhuin. Eli juuri tällaista yliampuvaa munanmittailua. Mie en tykkää, ei siinä sen enempiä

1 / 5


Matti

Tämä kappale oli silloin kun tämä lista on tehty (2003) juuri tulleen uuden levyn (Elements Pt. 1) sinkku. Kappale on melko perinteistä Stratovariusta. Mutta siltikin tämä ihan toimii. Laulu on komeaa, kitarat jyrisee, sooloja piisaa. Sanoitukset kertovat sankarista jonka sydän palaa liikkumaan ja lentämään eli perus powerkuvastoa. Ei tässä kappaleessa ole oikeastaan mitään omaperäistä mutta kun kaikki palaset kumminkin toimivat niin miksi sitä haukkumaan. Kyllä tätä kuuntelee vaikkakin Stratolla on parempiakin biisejä.

4 / 5


Wille

Nyt on vähän läheisempi biisi minulle. Mutta ihmettelen miksi tämä on täällä listalla. Eihän tämä todellakaan mikään Stratovariuksen parhaimpia biisejä ole. Yksinkertainen sinkkubiisi Elements Pt 1 levyn mahtipontisuudelta. Ihan hyvä ja menevä heavy rallatus kovaa ja korkealta mutta Stratovariuksella on parempiakin biisejä. Sanoitukset ovat sitä perinteistä hevisanoitusta joka erityisemmin ei iske mutta ei ne haittaakaan. Tekisi mieli antaa korkeammat pisteet jo senkin vuoksi että tykkään bändistä ja kun tiedän että Manninen tyrmää tämän täysin mutta en anna sen vaikuttaa lopputulokseen.

3,5 / 5