Pistetilanne

Yhteen lasketut pisteet tähän mennessä arvostelluista kappaleista. Päivitämme listaa aina uusien biisien jälkeen.

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee 15
Nightwish: Everdream 14
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu 14
Dave Lindholm: Pieni ja hento ote 13½
Kotiteollisuus: Routa ei lopu 13½
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku 13½
YUP: Rakkaus on pesti hulluuteen 13½
CMX: Minun sydämeni on särkynyt 13
Kauko Röyhkä: Paha maa 13
Peer Günt: I don't wanna be a rock'n roll star 13
YUP: Lihavia luurankoja 13
YUP: Minä olen myyrä 13
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla 12½
Hurriganes: I will stay 12 ½
Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö 12 ½
Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on 12
Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan 12
Ismo Alanko säätiö: Sisäinen solarium 12
Verenpisara: Harvoin 12
Hassisen Kone: Tällä tiellä 11½
Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään 11½
Absoluutinen nollapiste:Eräät tulevat juosten 11½
CMX: Myrskyn ratsut 11 ½
Eppu Normaali: Urheiluhullu 11 ½
Hanoi Rocks: Don't You Ever Leave Me 11 ½
J.Karjalainen: Villejä lupiinejä 11 ½
Kolmas nainen: Elämän tarkoitus 11 ½
Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala 11 ½
Lordi - Devil Is A Loser 11 ½
Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari 11 ½
Popeda: Tahdotko mut tosiaan? 11½
Kingston Wall: Shine on me 11
Apocalyptica: Path (Vol.2) 11
Apulanta: Maanantai 11
Hurriganes: Roadrunner 11
Noitalinna Huraa!: Pikkuveli 11
The 69 Eyes: Brandon Lee 11
Tuomari Nurmio: Valo yössä 11
Ultra Bra: Poika vuoden takaa 11
Kolmas nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi 10 ½
Sonata Arctica: Victoria's Secret 10 ½
Eppu Normaali: Pimeyden tango 10
Neljä Baritonia: Popmusiikkia 10
Stratovarius: Hunting high and low 10
Don Huonot: Sininen yö 9½
Nightwish: Bless The Child 9 ½
Sentenced: Killing Me, Killing You 9 ½
The 69 Eyes: Betty Blue 9 ½
Apulanta: Hallaa 9
CMX: Matti 9
Don Huonot: Tuulee 9
Hanoi Rocks: In My Darkest Moment 9
Suburban Tribe: Frozen Ashes 9
Tehosekoitin: Asfaltti polttaa 9
Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit 9
Yö: Särkyvää 9
Stratovarius: Eagleheart 8½
Nylon Beat: Rakastuin mä luuseriin 8 ½
Don Huonot: Sydänpuu 8
Kolmas Nainen: Lautalla 8
Tyrävyö: Surua ja tuskaa 8
Paula Koivuniemi: Aikuinen Nainen 7 ½
Zen Cafe: Mies eikä poika enää 7
Jore Marjaranta: Haaveet Kaatuu 6 ½
The Rasmus: Days 6 ½
Suburban Tribe: First Spring Day 6½
Kwan: Late 5 ½
Kwan: Shine 5 ½
Firevision: Stars 5
The Rasmus: Rakkauslaulu 4 ½
Giant Robot: Helsinki rock city 4
Seremoniamestari: Viesti 2 ½
Avain: Punainen tiili 2
Gimmel: Roviolla 2
Kapasiteettiyksikkö: Toisinaan ½
Kapasiteettiyksikkö: Tää on mun stadi 0

Hiljaiseloa

Kesäkiireiden ja Mannisen netittömyyden takia pidämme hieman taukoa täällä. Kyllä arvosteluja kesällä tulee mutta ei ihan niin säännöllisesti. Yritämme myös vähän päivitellä tuota pistetilannetta jotta sen saisi ajan tasalle. Hyvää kesää kaikille!

125. Hassisen Kone: Tällä tiellä

Manninen

Yksin ollaan tässä biisissä eli aihe osuu kuin nyrkki silmään tällaiselle poikamiehelle. Muuten tämä on tällainen perinteinen suomirokki veisu. Kuuntelee kyllä, mutta ei mitään kovin erikoista kuitenkaan. Vähän liikaa toistaa tuota samaa, ainakin lopussa. On tämä silti ihan hyvä. Ehkä ympäripyörein arvostelu koko blogin historiassa, mutta kun kesäloma hengittää jo niskaan, niin ei sitä enää vaan jaksa. Arvosana on kuitenkin mietitty ihan tosissaan...

3 ½ / 5


Matti

Vuorossa on ehkäpä Alangon Ismon tunnetuimman bändin tuotantoa. Bändin joka on saanut nimensä Joensuulaisesta ompelukoneliikkeestä. Tyyliltään biisi on suht rauhallista punk-rokkia vuodelta 1981. Välissä ja lopussa olevat kitarajutut ovat nättejä. Ismon lauluäänikään ei ärsytä tässä niin paljon kuin jossain Ismon biiseissä. Sanoituksiltaan biisi on todellista rypemistä ja yksinäisyyttä. Tykkäsin ihan tästä kappaleesta.

4 / 5


Wille

Muistan etten tykännyt tästä mitenkään erityisemmin kun ensimmäisen kerran kuulin jokunen vuosi sitten. Mutta sitten kun tätä useampaan otteeseen on kuullut niin tämähän on oikein hyvä biisi. Tykkään Ismo Alangon äänestä ja erityisesti sanoituksista. Tätä on hyvä kuunnella kun palaa yöllisistä riennoista kämpälle jossa odottaa vain yksinäisyys.

4 / 5

126. Juice Leskinen: Musta aurinko nousee

Manninen

Tämä on ihan tajuttoman hyvä biisi. Vetää hiljaiseksi joka kuuntelukerralla. Eikä näin mieluisista biiseistä osaa edes sanoa mitään erityistä. Kaunis ja herkkä biisi, siinä on jo kaikki oleellinen. Mutta ehkä tuo arvosana kuitenkin puhuu puolestaan.

6 / 5 (toim. huom. tämä kuitenkin lasketaan vain 5 pisteeksi ettei mene ihan sekaisin tuo pisteen lasku)


Matti

Ja vuorossa on suomirokin suurnimi. Tämä rokki kappale vuodelta 1985 on aivan mahtava. Ehkäpä yksi Juicen parhaista. Tämä on menevä, Juicen lauluääni on herkkää, kappaleessa on hienoja kitarasooloja, laulu kertoo rakastumisesta eli aivan täydellinen kipale.

5 / 5


Wille

Juicen parhaimpia biisejä. Sävel on yksinkertainen mutta erittäin toimiva. Sanoitukset ovat sopivan mystiset ja samalla yksinkertaiset. Juice ääni sopii tähän kuin nakutettu. Vaikeata tämä arvostelu. Hyvästä biisistä on vaikea keksiä sanottavaa. Pisteet puhukoot puolestaan.

5 / 5

127. Kingston Wall: Shine on me

Manninen

Kingston Wallia en muistaaksnei ole kuullut yhtään biisiä. Eli mieli avoinna aloin kuuntelemaan ja ihan hyväähän tämäkin on. Tällaista progeilua, joka usein iskee meikeläiseen. Tunnelmamusiikkia, eikä mitään jytyrokkia eikä helpposointuista poppia. Ei ehkä kaikkiin tilanteisiin sopivaa, mutta oikein nautittuna saa varautua ihan maistuvaan lettuseen. Kerrassaan hurmaavaa soitinrevittelyä.

4 / 5


Matti

Tämä bändi on minulle nimeä lukuunottamatta aivan tuntematon. Minulla ei ollut oikeastaan edes käsitystä minkä tyylistä musiikkia tämä on. Sen minä tiesin, että yhtyeen kitaristi, laulaja, lauluntekijä Petri Walli teki aikoinaan itsemurhan. Nykyään tämä bändi taitaa olla jonkilaisessa kulttiasemassa. Tyyliltään tämä biisi on progressiivistä rokkia, jossa pääpaino on tunnelmalla. Laulua on vähän eikä se ole merkittävää. Kappaleessa oleva saksofoni on ihanan kuuloinen. Hieman tulee mieleen Callisto yhtyeen kappaleet vaikkakin sen kappaleet ovat raskaampia ja synkempiä. Minut tämä biisi mykisti täysin. Tämä on kaunista ja herkkää.

5/5


Wille

No niin, nythän sitä biisillä läiskäistiin. Tämä on tällaista ihme progeilua joka erottaa todelliset musiikin kuuntelijat tavallisista kadun tallaajista. Kriitikoiden kehumaa ja ylistämää tunnelmointia. Tätähän on pakko kehua ettei minua ihan tietämättömäksi musiikin harrastajaksi luulla. Sanoitukset on lyhyet ja mitään sanomattomat. Biisi on liian pitkä ja tylsä. Keskellä yötä tätä voisin yksinäni itsesäälissä rypiessäni kuunnella mutta en kyllä muuten. Olen moukka. Myönnän.

2 / 5

128. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Viimeisellä rannalla

Manninen

Sir Elwoodin Hiljaiset värit on ihan uusi tuttavuus. Tai en ainakaan ole ennen pannut merkille kyseisen bändin musiikkia. Pari kappaletta ehkä huomaamatta kuunnellut, mutta siihen se jääkin. Joten melko lailla puhtaalta pöydältä lähdetään. Ja kyllä tällä voisi helposti pöytänsä täyttää. Jotenkin taas tulee mieleen Kolmas Nainen (mulla on ilmeisesti joku fiksaatio siihen bändiin). Tämä on tällaista perushyvää suomirokkia, jota on aina ilo kuunnella. Sanatkin ovat hienot. Vähän erilaista kuvastoa kuin tämäntyylisissä kappaleissa on totuttu. Hienon ristiriitainen kappale. Helvetin synkkä aihe ja silti jotenkin jää sellainen positiivinen olotila. Kuuntelin letkeästi ja sitten kun luin sanat niin... Tästä harhautuksesta on pakko antaa puoli pojoa lisää. Yllättivät minut housut nilkoissa. Se on aina ilo.

4 ½ / 5


Matti

Tämä on ainoa Sir Elwoodin kappale, jonka tiedän. Kappale on melko perinteistä suomirokkia. Vahvat koskettimet ja saksofoni tuovat kumminkin maustetta kappaleeseen. Kappaleiden sanoituksissa on tämän kappaleen vahvuus. Ne perustuvat Nevil Shuten samannimiseen romaaniin, joka kertoo viimeisistä ihmisistä ennen ydinlaskeumapilven saapumista.

4 / 5


Wille

Perunamaa oli ensimmäinen Sir Elwoodin biisi johon tykästyin ja tämä oli se toinen. Muita biisejä en äkkiseltää muisteltuna edes muista. Tykkään kyllä tällaisesta rauhallisesta rockista. "Keskiolutjatsiksi" wikipedia tätä väittää. Keskioluesta en pidä, enkä erityisemmin jatsistakaan, mutta tästä tykkään. Sanoitukset on aika maailmanlopun meininkiä jotka viehättävät kyllä.

4 / 5

129. Stratovarius: Eagleheart

Manninen

Vois alottaa kehuilla. Biisin alku ei ollut ihan hirveä, mutta kun laulu alkaa niin johan sitä alkaa hakemaan hammastikkuja kynsien alle työnnettäväksi. Sanatkin ovat malliesimerkki siitä mistä viimearvostelussa puhuin. Eli juuri tällaista yliampuvaa munanmittailua. Mie en tykkää, ei siinä sen enempiä

1 / 5


Matti

Tämä kappale oli silloin kun tämä lista on tehty (2003) juuri tulleen uuden levyn (Elements Pt. 1) sinkku. Kappale on melko perinteistä Stratovariusta. Mutta siltikin tämä ihan toimii. Laulu on komeaa, kitarat jyrisee, sooloja piisaa. Sanoitukset kertovat sankarista jonka sydän palaa liikkumaan ja lentämään eli perus powerkuvastoa. Ei tässä kappaleessa ole oikeastaan mitään omaperäistä mutta kun kaikki palaset kumminkin toimivat niin miksi sitä haukkumaan. Kyllä tätä kuuntelee vaikkakin Stratolla on parempiakin biisejä.

4 / 5


Wille

Nyt on vähän läheisempi biisi minulle. Mutta ihmettelen miksi tämä on täällä listalla. Eihän tämä todellakaan mikään Stratovariuksen parhaimpia biisejä ole. Yksinkertainen sinkkubiisi Elements Pt 1 levyn mahtipontisuudelta. Ihan hyvä ja menevä heavy rallatus kovaa ja korkealta mutta Stratovariuksella on parempiakin biisejä. Sanoitukset ovat sitä perinteistä hevisanoitusta joka erityisemmin ei iske mutta ei ne haittaakaan. Tekisi mieli antaa korkeammat pisteet jo senkin vuoksi että tykkään bändistä ja kun tiedän että Manninen tyrmää tämän täysin mutta en anna sen vaikuttaa lopputulokseen.

3,5 / 5

130. Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Manninen

Lisää Zen Cafea ja vielä erittäin hyvällä biisillä. Kyseessähän on yksi klassisimmista poikamiehisyyden kuvauksista, mitä suomirokilla/popilla on tarjottavana. Soitto on Zen cafelle tutun mutkatonta, mutta bändin voimakeskus onkin selvästi sanoitusten puolella. Samuli Putrolla on kyky luoda arkisia henkilökuvia, jotka ovat silti jotenkin kiehtovia ja aitoja. Kaikkiin tällainen arkisista asioista laulaminen ei uppoa, mutta minuun se yleensä uppoaa paremmin kuin kaikenlainen yliampuvuus ja taivaidentavoittelu. Kaiken kaikkiaan hieno biisi.

4 ½ / 5


Matti

Mikäs on sen kappaleen nimi, jossa lauletaan miehestä jonka ympäriltä tuolit viedään? Tämä on Zen Cafen paras kappale. Musiikillisesti tämä on tällaista kevyttä rokkia. Mutta sanoitukset ovat niin loistavat. Pystyy hyvin samaistumaan. Ei tällaisesta loistokappaleesta osaa oikein mitään sanoa. Kaikki toimii. Tähän tarinaan miehestä jonka ympäriltä naiset viedään ei kyllästy.

5/5


Wille

Biisin sanoitukset ovat kyllä ihan hyvät mutta joku tässä taas haraa minua vastaan. En tiedä mistä se johtuu mutta tämä tuntuu tylsältä. Sitten kun en edes tykkää Putron äänestä niin voitte uskoa etten kovin korkealle tätä biisiä arvosta. Kuunnelkaa te jotka tätä ymmärrätte. Minä en.

2 / 5

131. Apocalyptica: Path (Vol 2)

Manninen

Apocalyptican merkitystä en oikeastaan ikinä ole tajunnut. En ole oikeastaan mitään mieltä siitä. Se vaan on ja meikä on, emmekä me ikinä ole kohdanneet toisiamme. Paitsi että se biisi joka soi Pahat Pojat elokuvassa oli ihan menevä, mutta se onkin varmaan ainoa biisi jonka olen bändiltä kuullut. Eli olishan tää voinu olla ihan hyväki bändi, mut ei ainakaan tämän biisin avulla sydän paikkaani valloiteta. Aika turha kappale. On pyöriny tossa taustalla varmaan 20 kertaa ja pääsi unohtumaan koko biisi. EI oikein säväytä tällänen. Mee sci-fistelee muualle ja anna mun ohjata tätä laivaa, et sinä mikään Kirkki ole!

2 / 5

Matti

Apocalyptica on taas näitä bändejä joista tietää jotain. Esim. bändi soitti aluksi Metallicaa selloilla ja nykyäänhän ne soittavat omia sellohevi biisejään. Biisit ovat ehkä sellaisia, että ne paransivat jos niitä kuuntelisi enemmän. Nimittäin pelkät instrumentaali sello biisit ovat melko tylsiä. Tämä biisi on sitten erilainen koska tässä on laulua ja rumpuja. Laulajana on Sandra Nasicin Guano Apesista. Tämä on minusta toimivampaa. Sellossa on kauniin synkkä ääni, tosin kun tämä on tällainen menevämpi kappale niin sitä ei niin huomaa. Hyvältä se tällaisessakin kuulostaa. Tämä kappale taas taitaa kertoa siitä kun nainen jätti miehen mutta mies haluaa vielä pyrkiä takaisin mutta nainen tyrmää sen. Tai sitten jostain muusta.

4 / 5


Wille

Apocalypticasta olen aina tykännyt mitä olen sitä kuullut mutta koskaan en ole jostain syystä enemmän ehtinyt tutustumaan. Tämä biisi alkaa rauhallisella tunnelmoinnilla ja sitten rävähtää kunnolla käyntiin raskaammalla otteella. Mukaan tulee vielä naislaulua jossa on juuri sopivasti munaa. Tunnelmointi on kaukana. Nyt mennään kunnolla. Ja huomaan nostavani volyymia ja biisi sen kun paranee. Minä tykkään. Biisi loppuu kuin seinään ja jään kaipaamaan lisää. Miksei minulla ole tätä bändiä levyhyllyssäni? Sellot kuulostaa mahtavilta.

5 / 5

132. Apulanta: Maanantai

Manninen

Lisää Apulantaa ja kyseessähän on ihan kelpo biisi. Jostain syystä pidän tästä enemmän kuin yleensä olen Apulannan biiseistä pitänyt, se kun on aina ollut sellainen kuuntelen jos kuuluu bändi. Mutta tässä ”Maanantai” biisissä on jotain joka nostaa sen keskitason yläpuolelle. Liekkö kyseessä tuo kappaleen nostoefekti joka on aina hienoa. Alkaa rauhallisesti mutta lopussa ihan mahoton revitys. Sanatkin on ihan mielenkiintoiset. Jää miettimään niiden perimmäisiä merkityksiä. Toisin sanoen jättää paukkuja vielä seuraavallekin kuuntelukerralle.

4 / 5


Matti

Tämä kappale on tällaista rauhallisempaa punkkia. Alussa meno on todella rauhallsta ja tällaiseen Tonin ääni ei oikein sovi. Ei hänen lauluääntään voi sanoa hyväksi mutta toimii se ihan Apulannassa. Lopussa meno alkaa riehaantumaan ja mukaan tulee viuluja, jotka kuulostavat todella hyviltä. Laulu ilmeisesti kertoo siitä kun nainen jättää miehen. Tämä on miesten lempiaiheita. Edelinnen Eppujen biisi kuvasti sitä kun mies masentuu ja alkaa rypemään yksinään jossain nurkassa niin taas tämä biisi kuvaa sitä kun mies alkaa räyhäämään ja riehumaan sen takia yksinään.

4/5


Wille

Tämä on tällainen rypemisbiisi. Ihan hyvä. Kyllä Tonin ääni sopii myös tällaiseen rauhallisempaan biisiin. Ei kuitenkaan parhaimmasta päästä oleva Apulannan biisi. Keskitasoa. Kuuntelee kyllä muutamaan kertaan mutta ei tämä minun suosikiksi nouse.

3 / 5

133. Eppu Normaali - Voi kuinka me sinua kaivataan

Manninen

Jälleen yksi Eppujen biisi jota olen pojan-naskalina kuunnellut siskoni antamalta c-kasetilta. Kyseessähän on bändin herkempää materiaalia. Perinteinen mies kaipaa naista ja rypee yksinäisyydessä skenaario. Eli perus settiä poikamiehiseen makuun. Melkein voisi jopa sanoa että vähän liiankin perinteistä. Ei erotu massasta juuri mitenkään. Pakko taas marmattaa samasta asiasta, mutta kun tästä aiheesta on tehty paljon parempiakin biisejä... Ei tämä silti tarkoita sitä että kyseessä olisi mitenkään erityisen huono kipale. Kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee, mutta jää silti harmittavasti Eppujen parempien biisien varjoon. Se jokin, mikä tekee perushyvästä biisistä oikeasti mahtavan, jää puuttumaan.

3½/5

Matti

Alkaa melko perinteisellä Eppu tyylillä. Laulu on rauhallista. Eikä tuo musiikkikaan ole mitään kovin menevää. Ihan kivan kuuluisia kitarajuttuja siinä on. Sanat ovatkin sitten ihan asiaa. Kappale kertoo tietenkin siitä kun mies masentuneena kaipaa yksinäisessä talossaan naista, joka on häipynyt. Vaikkakin tällaisilla teemoilla olevia biisejä on vaikka kuinka niin kyllähän tällaiset toimii. Musiikiltaan kolmen pisteen kappale mutta sanat tuovat yhden pisteen lisää.

4/5

Wille

Eppu Normaalin rauhallisemmasta päästä. Kaunis ja herkkä erobiisi. Ei siis mikään ihme että tykkään. Erobiisejä on tehty ja tullaan tekemään yhtä paljon kuin on epäonnistuneita rakkauksia. Eli paljon. Biisi on silloin onnistunut jos se saa tunteet pintaan joten tämä on onnistunut.

4,5/5

134. Lordi - Devil Is A Loser

Manninen

Nythän on niin ettei Lordi ole niin paska mitä kaikki sanoo. Ihan hauskaa kasarihenkistä rokkia soittavat ja kauhuleffakuvastoa sanoissa. Itsekin olen käynyt Lordia katsomassa, keikka oli paria viikkoa ennen euroviisuja ja porukkaa oli hädin tuskin kaksi rivillistä. Ja siitä noin kuukausi niin koko suomi palvoo Lordia. Ja sitten kun huuma on vähän laskenut niin taas haukutaan. Tai ainakin tosikkomaisessa suomessa. Ulkomaillahan homma toimii ja hyvä niin. Mutta mennäänpäs biisiin. Itse en pitänyt niin paljoa näistä ensimmäisen levyn kappaleista. Lyriikoissa ei ole vielä käytetty kauhuelementtejä niin paljon kuin seuraavalla levyllä, vaikka kyllähän näistäkin löytyy omat hetkensä: ”You got yourself some greasepaint, set of white and black. All you got was laughter and Gene Simmons on your back”. Jos samassa kappaleessa sanotaan saatanaa huoraksi ja mainitaan Gene Simmons niin eihän se täysin paska voi olla. Hauskaa mekkalointia, jota ei minusta tarvitse ottaa niin vakavasti. Eihän tämä kuunneltuna niin hyvin toimi kuin kunnon showmeiningin kanssa, mutta ei kyllä ärsytäkään.

3½/5


Matti

Ei vieltä tässä vaiheessa Euroviisuvoittaja vuorossa. Kyllä tuosta heti kuulee herra Lordin ihastuksen kasariheviin. Musiikki toimii oikein hyvin. On hienoja kitarariffejä ja muuta. Herra Lordin lauluääni on taas on mitä on. Ei hän ole kovin häävi laulaja. Sanoitukset ovat yllättävän asialliset vaikkakin huumoripitoiset. Biisi kulkee oikein hyvin eteenpäin ja kuulostaa hyvältä.
Tuohon lauluääneenkin tottuu. Mutta Lordihan on visuaalinen bändi niin katsotaampa tämän biisin videota. No video ei ollut kylläkään Lordin parhaita. Siinä teinit olivat viettämässä Halloween kemuja ja hirviöt tulivat sinne kuokkimaan. Hassuja nuo asut kyllä ovat.

4/5

Wille

Oho. Lordia ennen euroviisujen tuomaa mainetta. Yksinkertaista kasariheviä. Ei tällaista enää tehdä. Ikävä kyllä. Tämähän on hyvää. Sanoituksissa mainitaan jopa Gene Simmons ja kyllähän tämä on kunnianosoitusta KISSille. Tykkään myös Lordin laulusta. Ei kai kukaan kehtaa oikeasti myöntää tästä tykkäävän mutta pakkohan se on jos ei tästä mitään huonoa keksi. Ei aina pidä olla niin vakava musiikin suhteen.

4/5

135. YUP: Lihavia luurankoja

Manninen

Lisää YUP:tä ja parhauttahan tämä on melkein millä kappaleella tahansa. Itse yllätyin kun kyseinen biisi listalta löytyi, en sillä etteikö biisi tänne kuuluisi, vaan siitä että kyseinen kappale ei ole ilmestynyt varsinaisella albumilla. Alun perin se löytyi ”Me viihdytämme teitä” Ep:llä ja sittemmin sinkkujen ja Ep:iden b-puolia yhteen kokoavalla ”Hajota ja Hallitse 1993- 2001” kokoelmalla. Mutta taivastelu (ja päteminen) sikseen ja eteenpäin. Kyseinen kappale edustaa soitoltaan sitä tasaisempaa YUP:tä. Letkeää poprokkia joka sointuu eteenpäin mukavan vaivattomasti. Lyriikoissa ruoditaan materialismia, kulutusyhteiskuntaa ja siinä keskellä tempovaa ihmistä. Hienoa huomata että rokkilyriikoita voi tehdä muustakin kuin rakkaudesta ja sanahelinästä. Erittäin hieno kappale, eipä siitä sen enempää.

5/5

Matti

Tämä YUP:n kappale alkaa todella rauhallisesti ja voisi kuvitella, että tämä on balladi. Mutta loppua kohti meno vähän rankentuu ja mukaan tulee proge-elementtejä. Kappaleen vahvuus on sanoituksissa. Tarina kertoo tästä meidän ajastamme. Kertosäe kertoo kaiken oleellisen "Minäminäminä..." Tämä YUP:n kappale iski minuun varsinkin noiden sanoitusten osalta, kappaleella on jotain sanottavaa, ja musiikkipuolikin toimii.

4/5

Wille

Ensimmäisiä YUP:n kappaleita joita olen kuullut ja kyllä tykkään. Mukavan veikeät sanoitukset ja Martikaisen persoonallinen lauluääni. Mukavasti biisi kasvaa lopussa mutta sitten lopetetaan typerästi feidaukseen. Ennen kertosäettä laulettu "minäminäminäminäminä..." on juuri sopivasti vedetty yli.

4/5

136. Don Huonot: Tuulee

Manninen

Lisää Don Huonoja ja tämän kappaleen olen ehkä jopa kuullut joskus ennenkin. Nimeltä en tunnistanut, mutta kyllä tämä kuulostaa etäisesti tutulta. Sanat ovat tuttuun tapaan runollisemmat kuin suomirockissa yleensä, joka on tietenkin vain plussaa. Muuten kyseessä on tällainen melko perinteinen balladi, joka ei suuremmin ärsytä, mutta ei tee oikeastaan mitään muutakaan. Kyllä tämän nyt kerran pari kuuntelee tilanteen herkistämiskesi, mutta ei se pelkästään tämän kappaleen avulla herkkänä pysy. Toisin sanoen pidin aikaisemmista Don Huonojen biiseistä enemmän. Totuushan on se että herkkä kappale tarvitsee menevää biisiä enemmän toimiakseen. Mutta yleensä se on myös niin että oikeasti hyvä herkistely voittaa oikeasti hyvän menobiisin. Suurin vika tässä oli juuri se että samoista aineksista on tehty paljon parempiakin biisejä. Näin jälkeenpäin jäin miettimään kertooko kappale itsemurhasta, vai onko parvekkeelta hyppääminen vain kuvainnollista...(Kyllä sen itsesäälin saa kaivettua kaikesta jos vain vähän yrittää)

3½/5

Matti

Jälleen vuorossa tuntematon Don Huonojen biisi. Ensimmäinen huomio on, että ompa herkkää poppia. Vähän turhankin rauhallinen ja leppoisa meno. Ja sitten perinteisesti kertosäe on vähän menevämpi. Kuulostaa vähän turhankin usein käytetyltä kikalta. Laulajan ääni kyllä kuulostaa ihan mukavalta. Sanoituksetkin ovat herkkää rakkausrunoilua. Kappaletta voisi hyvin kuvailla sanoilla ihan kiva.

3/5

Wille

Aluksi tämä kuulosti ihan hyvältä suomirock-biisiltä. Ei mitään kovin erikoista mutta sellaista helposti kuunneltavaa. Mutta sitten kun tätä vähän enemmän kuunteli niin alkoi ärsyttämään "tuulee" -sanan toistaminen. Uskotaan vähemmälläkin että tuulee. Eikä nuo sanoitukset muutenkaan oikein minuun uponnut. Tuulkoon ihan rauhassa vaan.

2,5/5

137. J.Karjalainen: Villejä lupiinejä

Manninen

J. Karjalaistakaan en ole paljoa kuunnellut, mitä nyt hitit tietysti, mutta ainakin tämän kappaleen perusteella mieli tekisi. Tämähän on tällaista surumielistä ja haikeaa musiikkia joka uppoaa tällaiseen haikeaan ja surumieliseen poikaan. Paljolti tässä on samat arvot kuin Kolmannen naisen biiseissä, kikkailemattomat sanat ja yksinkertainen soitto, ja hienosti toimii. Vähemmän on enemmän jne. J. Karjalaisen koruton lauluäänikin toimii, ainakin minun korviini.

4 / 5

Matti

J. Karjalaiseltakin tunnen muutamia biisejä, osa on parempia osa ei taas niin hyviä. Lauluääni on jossain biiseissä todella tylsä. Tämä kappale kuuluuu Karjalaisen parempaan tuotantoon. Lauluäänikään ei tunnu tylsältä. Alussa ja keskellä oleva huuliharppu on hieno. Muuten biisi on tällainen melko rauhallinen rock-biisi, pienillä blues vaikutteilla. Hieno kitarasoolokin on biisin keskellä, muutenkin kitaran kikkailut kuulostava mielenkiintoisilta. Sanat ovat tylsät. Ei niissä sanota oikeastaan mitään ja kierretetään samoja asioita monesti. Mutta siltikin tämä on Karjalaisen tuotannon paremmasta päästä.

3/5

Wille

J.Karjalaisen äänestä ja laulutyylissä on jotain joka viehättää. Tuttu biisihän tämä. Letkeän rauhoittavaa. Tätä on kiva kuunnella kun ei halua mitään räimettä kuunnella. Aina kun tienvarrella näkee lupiinejä niin tulee tämä biisi mieleen joten aika hyvin on uponnut alitajuntaan biisin kertosäe. Kaunis kesäbiisi.

3,5 / 5

138. Kapasiteettiyksikkö: Tää on mun stadi

Manninen

Mää voisin käyttää aikaani tän perinpohjaiseen tyrmäämiseen, mutta koen sen turhaksi, sillä kaikki kiteytyy kolmeen sanaan: Ihan järkyttävää paskaa. Onneksi mun paremmat kuulokkeet jäi kotiin ja kuuntelen tätä sellaisilla kuulokkeilla joissa on kosketushäiriö. Ja nyt kun vahingossa tönäisin tota johtoa niin biisi vaikeni. Parasta mitä mulle on tapahtunu pitkiin pitkiin aikoihin...

0 / 5

Matti

Jahaas taas suomiräppiä vuorossa. Mutta ei tämäkään toimi. Taustat on koko biisin melkolailla samanlaista. Räpäytys kuulostaa kauhealta, aivain kuin jotkut kersat ois asialla. Sanoituksista ei saa mitään selvää kun on taas jollain räppi kielellä kirjoitettu. Esim. "Freezee, veikol bboy shaittii All nightii, grogis eka openmaikkii" ja "Mä lähden himast hakeen kiesii Kisiksen parkkikselt
Nään ekan biksin Runskil, sillon kelasin tarttiks` sen" Eikä tuollaisen Hesan ylistykseen voi tällainen pohjanmaalla asuteleva oikein samaistua. Pitäköön hesalaiset räppinsä minä kuuntelen jotain muuta. Edes Hectorin laulama kertsikään ei pelasta tätä biisiä. Olikohan se juuri tämä Kapasiteettiyksikkö, joka oli joskus NMB:n kylppärinä.

0 / 5


Wille

Paskaa.

0 / 5