139. Kwan: Late

Manninen

Ja heti toinen biisi perään Kwania. Alku kuulosti paremmalta mutta sitten alkaa miesääninen lauleskelu josta tulee inhotatvasti mieleen räppi. Musiikillisesti ”Late” on näistä kahdesta parempi. Täähän jopa vähän svengaa. Eniten tässä risoo noi räppi hommelit. Muutenhan tää melkein meniskin. Sanoitukset voisi olla hirveämmätkin, mutta ei edelleenkään mitään uskomatonta.

2 / 5


Matti

Ja toinen Kwani perään. Mutta ei tämä biisi nyt aivan surkea ole. Varsinkin Marikon laulamat osuudet kuulostavat oikein näteiltä ja tuo räppikin menee. Eikä tuo biisi nyt musiikiltakaan ihan surkea ole, tässä on sentään käytetty soittimia. Lopun kitaramelodia on nätti ja hieno tapa lopettaa kappale. Sanoitukset kai kertovat jostain. Vähän jäi hämäriksi. Eka lauletaan siitä, että maailmassa on välillä synkkää ja sitten taas räpeytellään siitä kun joku valehtelee selän takana. En muistanutkaan, että tämä Kwanin biisi oli näinkin hyvä. Paremmilla sanoituksilla ja vähemmällä hip-hop meiningillä olisi saanut paremmatkin pisteet.

3 / 5


Wille

Ja lisää. Oliskohan parempaa tälle kertaa. No ei sitten. Kyllä tuo naisen laulu vielä menee mutta miksi tuon äijän pitää räpäytellä. Ei ole minua varten tällainen. Kertosäkeestä tulee vähän Dido mieleen.

1,5 / 5

140. Kwan: Shine

Manninen

Kwan ei ole ikinä iskenyt. Eikä ainakaan kyseinen ”Shine” biisi. Tämä vaan jotenkin laahaa paikallaan. Sanat eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta voisivat olla myös paljon huonommatkin. Tällainen ”mikset tee mitään kun olisi mahdollisuus” tyylinen ratkaisu. Siinähän sitä riittää miettimistä itse kullekin. Musiikillisesti biisi on jotain popin ja hiphopin välimaastosta. Sinällään tällainen raja-aitojen rikkominen on hienoa, mutta kun ei vaan iske niin ei voi mitään.

1 ½ / 5


Matti

Kwan on sellainen puolituttu bändi. Radiosta on joutunut kuulemaan biisejä joskus. Ei tälläinen hip-hop-pop tyyli minua oikein nappaa. Alun basso jutusta tulee mieleen liikaa räppi mutta viulut kuulostavat oikein näteiltä. Marikon laulu ei kuulosta kovin hääviltä. Sitten tulee vähän lisää viulua. Kertsi on vähän mitäänsanomaton. Muutenkin musa on vähän tylsää on se basso kuvio, yksinkertainen rumpujuttu ja sitten päälle sitä viulua. Ja se viulun soittokin alkaa loppupuolella tökkimään. Sanoitukset ovat oikeastaan näin poikamiehen näkökulmasta hauskat. Laulajat käskevät jonkun tunnustamaan rakkautensa jollekin tai jotai vastaavaa. Lopun hokema "Do something" on ihan osuva. Ehkä meidän poikamiesten pitäisi tehdä jotain, että emme olisi niin poikamiehiä mutta Kwanin pitäisi tehdä jotain, että saisivat aikaiseksi parempia biisejä.

2 / 5


Wille

Kwanista en ole koskaan oikein tykännyt mutta annetaan nyt tilaisuus. Biisi alkaa komealla viulun vinguttelulla, eikä laulukaan kovasti ärsytä. Mutta kun biisiä tarpeeksi pitkälle kuuntelee niin johan alkaa ärsyttämään ja se viulun vingutus onkin parasta mitä biisillä on annettavana.

2 / 5

141. Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari

Manninen

Neljän Ruusun tuotantoon en ole hittejä lukuun ottamatta tutustunut, eikä tutustuminenkaan ehkä ole oikea sana. Radiostahan näitä kuulee vaikkei radiota kuuntelisikaan. Kerran, tai pari olen livenäkin nähnyt ja kyseessähän on ihan kiva bändi. Ei mikään uskomaton, muttei mikään kaikkein ärsyttävinkään. Suomirokkia jota kuuntelee biisin tai pari jos eteen sattuu osumaan. Kappaleetkin ovat sellaisia keskitason vetoja, toimii livenä paremmin kuin levyltä jne. Tai sanottakoon että kaikki paitsi tämä kappale. Tässä on jotenkin parempi meno käynnissä. Eikä biisin lyriikoissa viitata sanallakaan rakkauteen (tai ei ainakaan kovin suorasti). Ilkka Alanko osaa laulaa ja soittokin on sopivan letkeetä. Kyllä tämä lukeutuu mielestäni suomirokin parempiin biiseihin. Luoja meitä auttakoon...

4 ½ / 5


Matti

Neljän Ruusun tunnetuimpia kappaleita sitten vuorossa. Neljä Ruusua on sellainen bändi, että olen tässä myöhemmin alkanut huomaamaan että näillä on hyviä pop-biisejä vino pino. Tämä kappale on tällaista rokimpaa poppia. Sanoitukset ovat hauskat. Biisi kertoo henkilöstä, joka ei oikein tiedä mikä on, välillä olla juppia, välillä hippiä ja välillä punkkaria. Tämä oli muuten vaikea laulettava Singstarsissa, kertosäe lauletaan niin tolkuttoman nopeasti. Neljä Ruusua on sellainen yhtye johon pitäisi jossain vaiheessa tutustua paremmin.

4 / 5

Wille

Tämän olen kyllä monesti kuullut. Perus suomirockia. Ihan kivaa ja harmitonta. Sanoituksissa mukavasti kerrotaan siitä miten aatteet muuttuu vuosien varrella. Enemmän minuun kyllä vetoaa sen toisen Alangon veljeksen musiikki. Tämä on jotenkin ehkä vähän liian perusmeininkiä.

3 / 5

142. Nightwish: Bless The Child

Manninen

Lisää Nightwishiä enkä tietenkään ole kuullut ennen. Otetaanpas uusi tapa arvioida, eli kirjoitetaan ajatusääntä suoraan ekasta kuuntelusta. Antaa palaa... Biisin alussa toimivaa jännitysmusaa jossa joku höpöttää päälle. Sitten ratsastetaan hetki ja sitten Tarjat kehiin. Eka pätkä oli aika mitäänsanomaton ja sitten taas ratsastetaan. Toivottavasti piristyy kertosäkeeseen mentäessä. Ainakin tossa oli joku tollanen nosto ja Tarja laulaa kovempaa. Välissä vingutetaan soittimia mahtipontisesti ja mulla on tylsää. Sitten hiljaisuus ja pelkästään Tarjan ääni. Ja pikkuhiljaa taas lisää soittimia. Aina välillä jänniä poukkoiluja soittimilla mutta sitten taas höpötystä ja siihen höpötykseen se biisi sitten loppuukin. Eipä ollut oikein mikhään. Jos lukis lyriikat, josko se sitten toimis paremmin. Odottelen että tää rakkine suostuu menemään nettiin. No nyt on sanat edessä. Katsotaas... Hmmm mitähän noista nyt sanois. Mahtipontiset, kuten tällaisessa musiikissa on tapana, ja onhan noissa muutama ihan hyvä kohta, mutta ei siltikään kyllä oikein uppoa, varsinkaan kun biisi oli sinällään niin mitäänsanomaton. Turusen laulu voisi olla täydellisempikin, eli tykkäsin tavallista enemmän. Mutta joo, ei siitä mihinkään pääse. Ei ole minun tyylistä musiikkia tämä. On tätä huonompaakin, mutta myös paljon parempaa.

2 ½ / 5


Matti

Tämäkin on Centyry Child aikaista Nightwishiä. Biisin alkuintro on mielestäni turhankin pitkä ja tylsä.
Ensimmäinen säekään ei oikein vakuuta minua. Vähän on tylsänpuoleista musisointia ja laulua. vaikkakin Tarja oikein nätisti laulaa. Puolivälin paikkeilla biisiin tulee vähän uutta potkua ja siinä paikkeilla olevat viulut (tai jotkut) kuulostavat oikein komeilta. Lopun puheosuus kuulostaa liikaa alun introlta. Sanoja en jaksa alkaa analysoimaan kun on niin runollista. Ei minuun tämä Nightwish iske. Ei tämä nyt aivan surkea biisi ole mutta Nightwishillä on monia paljon parempia kappaleita annettavanaan.
2 / 5

Wille

Minulle rakkainta yhtyettä nyt jo toistamiseen. Ei valittamista. Tämä on Century Child levyn komea avausbiisi. Sanoitukset ovat tutun runolliset joista kyllä tykkään vaikken niistä mitään elämää suurempaa löydäkään. Mukana on Nightwishille tuttuja termejä "beuaty and the beast" "ocean soul". Biisi alkaa ja loppuu Sam "Nielin poika" Hardwickin runon lausuntaan. Mukana on kuoroa ja kaikkea muuta Nightwishille tyypillistä höystettä. Vaikea tätä on arvostella. Rakastan Nightwishin kaikkia kappaleita. Yksittäisenä niitä on vaikea mennä arvioimaan. En minä tällä täysiä pisteitä huonompaa voi antaa. Biisin loppu ei kylläkään näin levyltä irroitettuna toimi niin hyvin kun siitä pitäisi heti perään lähteä soimaan End Of All Hope.
5 / 5

143 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lintu

Manninen

Tätä Timpan & Trio Niskalaukauksen biisiä en ole ennen kuullutkaan, mutta tämähän alkaa toimia jo ensi kuulemalta. Timppa senkin Könsikäs! Jätkät tekee oikeasti hyvää musiikkia! Rautiaisen tulkinta on sopivan herkkää ja väritöntä, mutta kappaleen todellinen vahvuus löytyy lyriikoista. En tiedä kenen kynästä on lähtöisin, mutta mulla toimii, kuten myös tällainen synkänkaunis jynkytysmusa muutenkin. Harmi että kyseinen bändi teki oman ratkaisunsa ja laittoi pillit pussiin. Tällaiselle musiikille olisi kyllä tarvetta. Varsinkin kun Lyijykomppaniasta ei oikein tykätä, eikä Viikate tyydy enää pelkään laahausjynkyttelyyn vaan rokkaa minkä kerkeää. Oli miten oli niin kyseessä on erittäin hieno, lähestulkoon täydellinen, kappale.

5 / 5

Matti

Tämä biisi on koveri Marja Mattlarin biisistä ja tämä on ainoa huono puoli kappaleessa. Tämä on muutoin kaikin puolin aivan mahtavan kappale. Sävelmä on hieman suruvoittoinen ja haikea ja kaunis. Sanoitukset kertovat kuolevasta vanhuksesta ja häntä katsomaan tulevasta henkilöstä. Sanoituksissa jää varsinkin mieleen kohta "En kadu ketään niistä joita syliini suljin, heitä sentää rakastin, itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin joita väistin ja pakenin" Surullista ja kaunista on sanoitukset. Vaikkakin kappale on rauhallinen niin ei tätä kumminkaan ihan balladiksi voi sanoa, koska särökitarat kumminkin koko ajan jylläävät taustalla. Periaatteessa en viitsi antaa koverille täysiä pisteitä muuten tämä sellaiset ansaitsisi. Erittäin hyvin valittu ja tehty koveri on kyseessä. Olisi mielenkiintoista myös kuulla alkuperäinen esitys tästä. Tällaisen biisin ääressä sitä mieskin herkistyy.


4 / 5


Wille

Tämä on kyllä Timpan paras biisi. Niin kaunista että tippa melkein vierähtää silmäkulmaan. Kun tarkemmin kappaleesta otin selvää niin paljastui että kyseessä on coveri. Marja Mattlar on biisin takana. Ihan outo nimi minulle. Hyvän biisin on ainakin osannut tehdä. Sanoitukset ovat sopivan selkeät mutta silti runolliset.


5 / 5

144. Yö: Särkyvää

Manninen

Yö ei ole koskaan oikein kolissut. Sanoituksetkin ovat vähän liian...pehmeitä minun makuuni ja Olli Lindholm kuuluu jälleen niihin miehiin jotka vain ärsyttävät suunnattomasti ilman mitään syytä. On Yöllä pari ihan kuunneltavaakin biisiä, mutta tämä ei ole yksi niistä. Ei vaan iske tämmöinen. Parempia biisejä odotellessa.

2 / 5

Matti

Tämä on tietääkseni hieman uudempaa tuotantoa tältä Suomen Bon Jovilta. Musiikki tyyli on rokkia ja sanoitukset käsittelevät tietenkin rakkautta. Ei ole kovin häävit sanoitukset kylläkään. Vähän jäävät sekavaksi tuntuu, että sanoitusten tekijä on halunnut heittää mukaan kaikkia hienoja sanoja kuten taksvärkki. Tämä menee taas kerran kastiin ihan jees. Kerran kun kuuntelee niin kuulostaa ihan hyvältä mutta kun vähän useammin kuuntelee niin alkaa tympäisemään. Ei tässä ole Yön biisiksi mitään ihmeellistä, ihan perustasoinen kappale.


3 / 5


Wille

Tästä biisistä olen aina pitänyt. Joskus ostin kokoelmalevyn Yötä ja tämä biisi nousi levyn parhaimmaksi anniksi. Hieman yksinkertainen rakkauslauluhan tämä on mutta lyriikat ovat niin osuvat. Ja ennen kertosäettä oleva rummutus iskee joka kerta. Ja löytyypä biisistä yksinkertainen soolokin ja pianon pimputusta. Tämä on tällaista mitä on kiva laulaa mukana. Vaikka Lindholmista en oikein pidäkään niin en minä Yön musiikkia moiti. Haukkukaa vaan nössöksi mutta minusta tämä on hyvä biisi.


4 / 5

145. Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on

Manninen

Lisää Davea ja niin pitääkin. Näissä biiseissä soi aito tunne ja elämänkokemus. Ja sitähän se kaikki on...valitettavasti.

4 / 5


Matti

Tämä Daven biisi on varsin saman tyylinen kuin edellinenkin. Alussa oleva alkusoitto on tylsä, mutta sitten kun biisin varsinainen osio lähtee niin se on hyvä. Rauhallista kitaransoittoa ja rummuttelua. Tämä on melkeempä herkempi biisi mitä edellinen Dave. Kertosäe kertoo oikeastaan kaiken biisistä: "Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan." Ei tällaisia biisejä jaksais montaa kuunnella putkeen mutta tällaisena yksittäisenä kappaleena tämä on hyvä, vaikkakin pidän Pienestä ja hennosta otteesta enemmän.

4 / 5


Wille

Mahtava biisi. Vähän ehkä liian pitkä mutta kyllä tämän mielellään kuuntelee. Koko biisi on sanoituksissa sellaista huopaamista ja soutamista kuin oikeassakin parisuhteessa. ”Eiku, mutku”. Ja Dave osaa kyllä tulkita. Sävel on yksinkertainen mutta toimiva. Mies ja ääni. Voin kuvitella Daven jonnekin hämärän ja savuisen räkälän nurkkaan kitaran kanssa istumaan ja laulamaan tätä biisiä.

4 / 5

146. Don Huonot: Sydänpuu

Manninen

Don Huonot on aika mystinen bändi. Ekalla kuuntelulla tää kuulosti sellaiselta keskitason biisiltä, mutta kun tätä kuuntelee useammin niin täähän on oikeasti ihan hyvä. Kaikista sitä tykkääkin. Lyriikat on aika mystistä tavaraa ja se on tietysti vain positiivista. Runollisempaa kuin suomirockissa yleensä. Kalle Aholan ääni ei ole mikään kovin persoonallinen, mutta ei kyllä ärsyttäväkään. Ei tämä nyt ihan älyttömästi hetkauta, mutta mielellään kyllä silti kuuntelee. Mielenkiinnolla jään odottamaan löytyisikö listalta lisää Don Huonoja.

4 / 5


Matti

Tämä biisi on ihan uusi tuttavuus. Biisi ei ala kovi ihmeellisesti, hiljaista basson näppäilyä ja päälle epäselvää laulua. Ei tästä tahdo saada selvää. Sitten meno vähän yltyy mutta ei kovin paljon, oikeastaan rumpu ja kitarajuttu tulee vaan mukaan kuvioon ja laulu vähän selkeytyy. Sanoitus on runollinen ja on vähän CMX tyylinen. Tässä biisissä on kyllä ainesta mutta ei tästä tahdo saada selvää niin ei tämä toimi.

2 / 5


Wille

No niin Donkkarit. Näyttäkää mistä olette tehty. No ei sitten. Liian tylsää. Pitääkö minun oikeasti luovuttaa ja todeta etten pidä Don Huonoista. Ei nuo runolliset sanoituksetkaan oikein iskeneet. Liian raskaasti etenevä biisi minulle. No kyllähän Kalle sentään osaa laulaa mutta ei tämä ole minua varten.

2 / 5

147. Firevision: Stars

Manninen

Tää nyt on tällaista jynkytystä. On tässä varmaan yritetty tehdä jotain tosi siistiä, mutta en voi sille mitään että mieleeni työntyy aina vain kuva hikisistä vartaloista yökerhon tanssilattialla. Sitten kun luin sanat netistä niin kuva voimistui yhä entisestään. Eli hiki haisee läpi ja pahasti. Menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos jättämättä minkäänlaista tunnejälkeä. Ei aiheuta mitään, ei edes ärsytystä. Niin samantekevää että välillä sitä pitää oikein miettiä että kuuluuko sieltä kuulokkeista oikeasti mitään.

1 / 5


Matti

Nimen perusteella luulin biisiä joksikin räpiksi mutta ei tämä ollut mitään räppiä. Jotain dancea tämä kai on ja olen kuullut kyllä kappaleen aiemminkin mutta en tiennyt tätä suomalaiseksi. Sanat ovat melko kököt, jonkinlainen rakkauslaulu siinä menee. Kertosäe jää päähän soimaan. Aika perusjunnaavaa danceahan tämä on mutta kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee.

3 / 5


Wille

Mikä tämä on? En ole koskaan kuullutkaan mistään Firevisionista. No kuunnellaanpas millaisesta musiikista on kyse. Danceahan tämä. Jumputtaa varmaan Corollan subbareista kylänraitilla hyvin. ”I can see the stars…” rivin hokeminen iskeytyy tajuntaan ärsyttävyydellään joten jo toisen kerran kuunneltuani tätä kappaletta niin tekisi mieli heittää tällä biisillä vesilintua mutta sehän olisi eläinrääkkäystä joten tyydyn sulkemaan soittimen. Luetaan nyt vielä sanat. Parempi kun en olisi lukenut. Olipas imelää. Yök.

1 / 5

148. Gimmel: Roviolla

Manninen

Oi Asikaisen Risto, miksi meitä näin rankaiset?
Eihän tätä paskaa kuuntele edes vaarit tekohampaiset.
Etkö ole jo lypsänyt riittämiin rahaa
ja suoltanut korviimme tarpeeksi pahaa
Siirtyä voisit jo kasvattamaan mahaa,
tai kaataa päällesi vaikka kuumaa vahaa

Ei tässä biisissä toimi oikein mikään,
ainakaan kun on tullut jo tällaiseen ikään.
Kyllähän nuo tytöt ihan kivasti laulaa,
vaikka niille kaikki vaan nauraa.
Oi mistä löytää voisin sopivan orren?
Kun Risto veti taas pitemmän korren.

1 / 5


Matti

Eihj. Mitä íhmettä tämä tekee täällä. Tähän väliin voisin vähän avautua näistä Popstar ja Idols "musiikista". Mielestäni tällainen teollisesti tehdyt bändit ja artistit eivät ole mitään musiikkia vaan tuote, jolla yritetään tehdä rahaa. Muutenkin suhtaudun karsaasti bändeihin, jotka eivät itse tee biisejään. Oikeaan musiikkiin on bändi nähnyt vaivaa. Tämä biisi on muutenkin ihan roskaa.

0 / 5


Wille

Miten tämäkin on listalle päässyt? Halvalla koneella tehtyä poppia lähinnä pikkutytöille. Ei siis ihme jos ei minuun iske. Popstarsinko nämä neidot voitti? Kyllähän laulaa osaavat ihan kelvollisesti mutta liian yksinkertaista ja tekemällä tehtyä tämä on. Kuulostaa ihan Risto Pas… Asikaisen tekemältä biisiltä typerine sanoituksineen mutta kun tarkemmin otin selvää asiasta niin Aikakoneen Makihan tämän on säveltänyt ja sanoittaja on joku Jonna Kärkkäinen suomentanut jostain ihme Tracy Lippin sanoituksista. Ota tästä nyt selvää. Monta kokkia. Huono soppa.

1 / 5

149. Kolmas Nainen: Lautalla

Manninen

Lisää Kolmatta Naista ja meikä senkun pitää. Näissä on vaan jotain joka osuu. Tätäkään en ole kuullut kuin ehkä kerran radiosta, enkä silloinkaan tiennyt kenen biisistä on kyse, mutta parin kuuntelun jälkeen hyräilen mukana ja kohta alan jo laulamaan. Kikkailematonta soittoa ja yksinkertaisia sanoituksia. Ei mitään miksi pitäisi repiä pelihousunsa, mutta silti niitä olen kovaa kyytiä repimässä. Älkää kysykö miksi, ei meikä itsekkään tiedä.

4 / 5


Matti

Tämä Kolmannen Naisen kappale on kyllä ihan uusi tuttavuus. Mutta melkolailla samantyyliseltä tämä kuulostaa kuin nuo muutkin Kolmannen Naisen kappaleet. Laulu on taas tylsän kuuloinen. Sanoitukset on menneiden muistelua ja rypemistä ihan toimivat. Mutta tuo lauluääni on niin tylsä, että se pilaa koko kappaleen.

2 / 5


Wille

Mielenkiinnolla odotin tätä biisiä kun aikaisemmat Kolmannen Naisen kappaleet ovat olleet hyviä. Tätä en ennen ollut edes kuullut. Alkaa ihan lupaavasti. Yksinkertainen sävel yhdistettynä Hanhiniemen aikuisen miehen ääneen. Mutta sitten. Biisi ei kehity mihinkään suuntaan ja sanoituksetkin ovat niin perustavaraa että nekään ei erityisemmin iske. Tuntuu että kappale vain pyörii samaa rataa. Olen pettynyt. Odotin kyllä parempaa.

2 / 5

150. Leevi And The Leavings: Pohjois-Karjala

Manninen

Leevi And The Leavingssiä olen kuunnellut melkein aina. Taukoja on ollut, mutta aina se vaan löytää tiensä takaisin levylautaselle. ”Pohjois-Karjala” biisikin on melko monesti tullut kuunneltua ja hyvähän tämä on. Perus Leeviä, ei ihan omia suosikkeja, mutta paskempiakin biisejä bändiltä löytyy. Mitä tästä nyt muuta voi sanoa, eipä oikein mitään. Göstan lauluäänestä olen aina pitänyt, ja herra osaa kyllä sanoittaa, ”Eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille”. Osui ja upposi.

4 / 5


Matti

Leevi on myös melko tuttu bändi. Tämä on tällainen kepeä ralli, tästä tulee hyvälle tuulelle. Sanoitukset kai kertoo siitä, että tarinan sankari palaa vanhan heilansa luokse Pohjois-Karjalaan tosin en ole aivan varma siitä. Kertosäe on hyvä. Tämä kuuluu kyllä Leevin tuotannon parhaimmistoon.

4 / 5


Wille

Leeviä ei ole vielä listalla vastaan tainnut tullakaan. Biisi alkaa tarttuvalla syntikkasoundilla jota ei sitten kuullakaan kuin aina kertosäkeistön jälkeen. Juuri sopivasti ettei ala häiritsemään. Muuten on hyvinkin yksinkertaista musiikillisesti mutta eihän Leevissä musiikki olekaan se viehättävin asia. Sanoitukset on se tärkein lenkki. Tarinoita suomalaisista suomalaisille suomen kielellä. Niin tässäkin tapauksessa. Palataan kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Tuttua ja turvallista Leeviä. Eihän tätä nyt saa haukkua. Tosin ei tätä montaa kertaa jaksa kuunnella mutta silloin tällöin kuunneltuna hyvää.

3½ / 5

151. Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen

Manninen

JES! Näin juuri! Jos Yle X:n äänestyksessä Paula Koivuniemi pääsee listalle niin toivoa on vielä, en tosin tiedä toivoa mihin, mutta ei se ole niin justiinsa. Biisinä ”Aikuinen Nainen” on legenda, suomi-iskelmän ikoni, jonka sanat osaa melkein jokainen suomalainen halusi sitä tai ei. Mutta itse biisin arvioiminen on todella hankalaa. Paulan ääni sopii hyvin tämänkaltaiseen musiikkiin. Iskelmää ajatellessa hän on kyllä siellä kärkipäässä heti Matin ja Tepon rinnalla. Itse pidän kyllä enemmän ”Sata kesää, tuhat yötä” –kappaleesta, mutta ei tämäkään ärsyttämään ala. Kyllä tätä mieluummin kuuntelee kuin edellistä kappaletta. Sanat ovat perus iskelmää, viattomia ja tosirakkautta ylistäviä. Ja kyllä tällaiseen paremmin uskoo kuin jos laulajana olisi joku nuorempi tusinapoppari. Ja en kyllä ihmettelisi yhtään vaikka kyseinen biisi soisi kesällä jollain autoreissulla cd-soittimesta heti Matin ja Tepon jälkeen. Omassa lajissaan toimivaa musiikkia ja oikein käytettynä jopa hyvää. Lopuksi voisin vielä herätä todellisuuteen. Meikä on nähnyt Paula Koivuniemen kaksi kertaa livenä. Kerran Ruisrockissa ja toiseen kertaan jonain uutena vuotena seinäjoen jäähallissa. Sieltäkin lähdimme pois ennen Irinan keikkaa. On sitä osannut näköjään pelata kortit oikein jo nuorempanakin. Mutta nyt on parasta lopettaa ennen kuin alan oikeasti laulamaan mukana...

3 ½ / 5


Matti

Tästä karaokien hittibiisistä en ole ikinä liielmälti tykännyt ja biisi kun vielä on myös käännösiskelmäkin. Tämä on tylsän puoleinen iskelmä. Ei tässä kyllä oikein toimi mikään. Jos joku iskelmä pitäisi tälle listalle ottaa niin mielummin Tapani Kansan R.A.K.A.S.

1/5


Wille

Nyt onkin vaikea arvosteltava. Onhan tämä nyt klassikko. Karaokebiisi. Yksi legendaarisimmista suomi-iskelmistä. Ei löydy varmaan ketään joka ei tätä tunnistaisi. Miten tämän nyt sitten osaa arvostella. Käännösiskelmähän tämäkin on ja sanoitukset perus iskelmä tasoa. Ei tästä osaa mitään sanoa. Annan pisteet neutraalisti. Ei tätä normaalipisteytyksellä osaa arvostella. Tätähän on pakko laulaa aina kun tämän kuulee. ”AAAIIIKUUIIINEEEN NAIINEEEEN”

3 / 5

152. Sentenced: Killing Me, Killing You

Manninen

En ole ikinä pitänyt kyseisestä biisistä. Enkä bändiinkään ole tutustunut kuin parin biisin verran. Ja jostain syystä ei iske, siitäkin huolimatta että kyseessä on synkkää itsesääli rypemistä. Joku tässä vaan mättää, olisiko se taas tue englanninkieli, en tiedä. Mutta takaisin biisiin. Tämä nyt on vaan jotenkin niin helppo veto, ”tapa minut kun rakkautemme kuoli” ja ei sen enempää. Hohhoijaa. Onhan se vaikeata kun rakkaus kusee silmään, mutta eipä se tuska tästä välity, ainakaan minun korviini. Kill me, Kill me, Kill me ja vielä kerran Kill me. Kyllä meikäkin voi toistaa ukkomies, ukkomies, ukkomies, ukkomies... ja poikamiehenä sitä vaan pysytään. Soitto ja lauluääni eivät sentään ala ärsyttävään. Pohjakosketukselta vältytään, mutta siihen se jääkin.

1½ / 5


Matti

Tämäkin on tällainen melko tuttu biisi. Tällaista melodista heviä komialla mieslaululla. Rauhallinen perussäkeistö ja sitten rankempi kertsi. Koskettimet ovat vahvasti esillä. Laulu ilmeisesti kertoo suhteen päättymisestä. Oikein mukavan kuuloinen kappale, pitäisi kai joskus selvittää millaisia muita biisejä tämä Oulun ylpeys esittää.

4 / 5


Wille

Tämä on ensimmäinen Sentencediltä kuulemani biisi ja ihastuin tähän heti. Pitkään tämä olikin ainoa biisi jonka bändiltä tiesin. Tarttuva kertosäe ja melodia. Kyllä Sentenced on tämäntyyppisen musiikin parhaimpia esittäjiä. Sanoituksissa kai viitataan parisuhteeseen joka on kuolemassa. (Eikös kaikille suhteille niin käy?) Hyvin toimii tämä biisi. Kovasti tykkään tällaisesta. Muistan kuinka teini-ikäisenä (hirveä sana) en tajunnut että tässä lauletaan ihan vertauskuvallisesta tappamisesta. Nyt kun sen tajuan niin biisi on huomattavasti parempi.

4 / 5

153. Stratovarius: Hunting High And Low

Manninen

Hyvää: Maailman paras bändi Eläkeläiset on tehnyt kyseisestä biisistä Humpan nimeltä Miksei täällä humppa soi? Ja siitä syystä kyseistä kappaleen voi melkein kuunnella, tunnistamisesta johtuva hymynkare nousee kertosäkeessä huulille jne.

Huonoa: Kyseessä oleva kappale on paskaa. Stratovarius on minun ”Zen Cafeni”, bändi jonka musiikkia tuskin voi musiikiksi kutsua. Minulla oli muistikuva että kyseinen kappale olisi ollut parempi, mutta väärin muistettu. Tässä ärsyttää oikeastaan kaikki. Soitto kuulostaa siltä kuin soittimet olisi tiputettu portaissa alas ja kyseinen räminä nauhoitettu. Laulu on samaa tasoa, portaiden sijaan Kotipellon munille on vain päästetty sähköä aina kertosäkeen kohdalla. Sanoitukset ovat yliampuvia. Se tosin taitaa kuulua tähän tyylilajiin etten voi pahemmin kritisoida. Minuun ei ainakaan uppoa. Kaiken hyvän lisäksi Timo Kotipelto on ehkä maailman limaisin, hikisin, kusipäisin ja oksettavin mies. Timo Tolkkikin vaikuttaa niin kusipäältä että. Ei se että tyyppi on ruma, lihava ja hullu tarkoita automaattisesti sitä, että kyseessä olisi hieno mies. Tämä on kyllä järkyttävää, en minä tätä nyt näin surkeaksi muistanut. Puoli pistettä Eläkeläisbonusta, mutta ei tälle muuta voi antaa. Ekan kerran pysäytin cd-soittimen ennen kuin arvostelu oli valmis. Samaan tasoon menee räpin kanssa mutta minkäs teet.

½ / 5


Matti

Strato on melko tuttu bändi, koska veljeni ansiosta olen sitä joutunut kuulemaan . Tämä biisi on yksi heidän parhaimmistoaan. Tämä on tällainen menevä power metalli biisi. Laulu on kovaa ja korkealta ja mielestäni Kotipellolla on hyvä ääni ja hänen live esiintymisensäkin on komeaa katseltavaa. Sanoitukset eivät nyt ole kovin kummmoiset mutta ihan toimivat. Tällaisilla biiseillä se Stratovarius on ansainnut asemansa powerin huipulla.

5/5


Wille

Yksi Stratovariuksen tunnetuimmista ja onhan tämä omasta mielestänikin ihan parhaimmistoon kuuluva. Korkealta ja kovaa. Kertosäkeistö iskee täysillä. Kyllähän hevi on heviä, eikä Tolkin ja kumppaneiden tarvitse hävetä yhtään tämäntyyppisen musiikin keskuudessa. Loppua kohden biisin meno kasvaa vaan entisestään mutta pettymykseksi lopetetaan feidaukseen. Siitä en tykkää. Siksi ei aivan täysiä pisteitä voi antaa.

4½ / 5

154. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku

Manninen

Kah Timppa, ja vielä tutulla biisillä. ”Surupuku” on yksi Timpan ja Trio Niskalaukauksen tunnetuimmista kappaleista, ja hyvähän tämä on. Erityisesti kertosäe on jostain syystä minun mieleeni. Sanoituksesta vastaa muistaakseni Jarkko Martikainen. Kappaleen vahvuudet ovatkin selkeästi lyriikoissa ja melankolisnegatiivisissa tunnelmissa. Soitto on sitä mihin kyseisen musiikkityylilajin puitteissa on totuttu, eikä siinä ole nokan koputtamista. Lyijykomppanian aloittamassa hengessä mennään ja niin on hyvä. Kaikilla se ei toimi, mutta mikä toimisi, pääasia että itsellä toimii. Onneksi tuli tämäkin kerran nähtyä livenä, ennen kuin sai multaa päälleen.

4 ½ / 5


Matti

Timpan biiseistä tykkään. Näissä on jyhkevyyttä ja sanoituksissakin on jotain järkeä. Samallaista mättöhän tämä on kuin suurin osa bändin biiseistä, mutta hyvältähän tämä kuulostaa. Timpan ääni on sitten sellainen, että välttämättä kaikki eivät siitä tykkää, mutta toimii se tässä. Onkohan Martikainen kuunnellut Johnny Cashia tehdessään sanoituksia, koska teema on ihan sama kuin Cashin Man In Blackissä, jopa saman tyylisiä rivejä löytyy kummastakin biisistä. Hieno biisi siitä huolimatta.

5 / 5


Wille

Timppahan se siinä laulelee tästä synkästä maailmastamme. Olen aina tykännyt Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen musiikista. Tämä on niitä biisejä joita soitettiin puhki Rajaportti albumin menestyksen aikoihin. Mutta kyllähän kyseessä on hyvä biisi. Hyvät sanat. Yksinkertainen Niskalaukaukselle tuttu sävel. Yksinkertaista mutta toimivaa.

4 / 5

155. Tuomari Nurmio: Valo yössä

Manninen

Tuomari Nurmio kuuluu niihin artisteihin joihin pitäisi tutustua paremmin, mutta ei vaan ole saanut ikinä aikaiseksi. ”Valo Yössä” biisin olen kuulut ennekin, mutta siihenpä se sitten melkein jääkin. Kerran olen herran livenäkin nähnyt. Esiintyi, ”Alamaailman vasarat” yhtyeen kanssa, Rockberryssä muutama vuosi takaperin. Itse olen aina pitänyt tästä kappaleesta. Sanoituksissa on jotain samanlaista leikkisyyttä kuin YUP:llä. Martikainenhan on itsekkin sanonut ihailevansa Tuomari Nurmiota ja covereitakin on YUP soitellut. Nurmion lauluääni on persoonallinen kuten myös soitto. Mukana on läskibassoa ja viulua jne; Ei meikä soittimien ääniä tunne, mutta hyvältä kuulostaa joka tapauksessa. Hieno kappale on tämäkin.

4 / 5


Matti

Tuomarihan on ihan legenda varsinkin, jos lukee joskus Soundia. Tämä biisi on kyllä aivan mahdottoman vaikea arvioida. Musiikki on menevää viuluilua. Sitten tuossa on tuo Tuomarin persoonallinen ääni, josta voi olla vaikka mitä mieltä. Mutta ei tämä biisi minuun nyt niin kovin iske. Sanat ovat melkolailla hämärät, tuo laulu ny vielä menee, mutta onhan tämä legenda.

3 / 5


Wille

Tuomari Nurmion tunnetuimpia ja kyllä se vaan kauniisti laulaa. Mukavan särisevällä äänellä. Minä tykkään. Tulee heti mielikuva yöllisestä sateisesta kaupungista jossa elämän kerjäläinen hukuttaa eloaan tuoppiin. Yllätyksenä tuli että tämä on näin lyhyt kappale. Vain 2 ja puoli minuuttia. Ehkä se on vain hyvä asia. Ei ehdi kyllästymään.

4 / 5

156. YUP: Rakkaus on pesti hulluuteen

Manninen

Aijaijai mikä kappale. Ei paljon paremmaksi voi enää mennä. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista ”rakkausbiiseistä”, ellei jopa niistä paras. Tästä biisistä on paljon muistoja. Kyseinen kappale löytyy ”Lauluja metsästä” nimiseltä albumilta, ja se sattuu olemaan toinen koskaan ostamani YUP äänite. Eli muutamaan kertaan on tullut kuunneltua ja mukana laulettua. Jarkko Martikaisen ääni sopii erittäin hyvin myös tällaiseen herkempään tulkintaan ja herra osoittaa myös olevansa monipuolinen sanoittaja. ”Kirvesperseistä” ja muista hykerryttävistä punk-vedoista on paljon matkaa tällaiseen tunteelliseen rokkiin, mutta YUP:ltä luonnistuu molemmat. Hieno kappale hienolta bändiltä, eipä kai siinä sen enempää. ”Eikä tässä, yhtään missään, ole mitään normaaliuteen viittaavaa. Rakkaus on pesti hulluuteen” Niinhän se menee...

5 / 5


Matti

Tämä biisi edustaa herkempää YUP:tä. Ei tämä ihan imelimpiä balladeja ole mutta melkeimpä ilman särökitara pätkiä olisi. Tässä biisissä on hyvä rakkaustarina, joka kertoo alusta, vaikeista ajoista ja sitten taas siitä kun kaikki lutviutuu. Ja ihan faktaahan tuo biisin nimi on. Vaikka olenkin krooninen poikamies niin silti tämä rakkauslaulu iskee.

4 / 5


Wille

Monella ei varmaan ole vastaansanomista jos väitän että tämä on YUP:n kaunein kappale. Veikkaisinkin että tämä kaunis rakkauslaulu voisi upota sellaisiinkin jotka eivät muuten YUP:stä välitä. Erittäin osuvasti tässä lauletaan rakastumisesta ja siitä kun se sitten alkuhuuman jälkeen muuttuu arjeksi. Ja Martikaisen persoonallinen lauluäänikin pääsee tässä esille vallan mainiosti. Kun kerran en valittamista keksi niin annetaan hyvät pisteet.

4½ / 5