146. Don Huonot: Sydänpuu

Manninen

Don Huonot on aika mystinen bändi. Ekalla kuuntelulla tää kuulosti sellaiselta keskitason biisiltä, mutta kun tätä kuuntelee useammin niin täähän on oikeasti ihan hyvä. Kaikista sitä tykkääkin. Lyriikat on aika mystistä tavaraa ja se on tietysti vain positiivista. Runollisempaa kuin suomirockissa yleensä. Kalle Aholan ääni ei ole mikään kovin persoonallinen, mutta ei kyllä ärsyttäväkään. Ei tämä nyt ihan älyttömästi hetkauta, mutta mielellään kyllä silti kuuntelee. Mielenkiinnolla jään odottamaan löytyisikö listalta lisää Don Huonoja.

4 / 5


Matti

Tämä biisi on ihan uusi tuttavuus. Biisi ei ala kovi ihmeellisesti, hiljaista basson näppäilyä ja päälle epäselvää laulua. Ei tästä tahdo saada selvää. Sitten meno vähän yltyy mutta ei kovin paljon, oikeastaan rumpu ja kitarajuttu tulee vaan mukaan kuvioon ja laulu vähän selkeytyy. Sanoitus on runollinen ja on vähän CMX tyylinen. Tässä biisissä on kyllä ainesta mutta ei tästä tahdo saada selvää niin ei tämä toimi.

2 / 5


Wille

No niin Donkkarit. Näyttäkää mistä olette tehty. No ei sitten. Liian tylsää. Pitääkö minun oikeasti luovuttaa ja todeta etten pidä Don Huonoista. Ei nuo runolliset sanoituksetkaan oikein iskeneet. Liian raskaasti etenevä biisi minulle. No kyllähän Kalle sentään osaa laulaa mutta ei tämä ole minua varten.

2 / 5