J. Karjalaistakaan en ole paljoa kuunnellut, mitä nyt hitit tietysti, mutta ainakin tämän kappaleen perusteella mieli tekisi. Tämähän on tällaista surumielistä ja haikeaa musiikkia joka uppoaa tällaiseen haikeaan ja surumieliseen poikaan. Paljolti tässä on samat arvot kuin Kolmannen naisen biiseissä, kikkailemattomat sanat ja yksinkertainen soitto, ja hienosti toimii. Vähemmän on enemmän jne. J. Karjalaisen koruton lauluäänikin toimii, ainakin minun korviini.
4 / 5
Matti
J. Karjalaiseltakin tunnen muutamia biisejä, osa on parempia osa ei taas niin hyviä. Lauluääni on jossain biiseissä todella tylsä. Tämä kappale kuuluuu Karjalaisen parempaan tuotantoon. Lauluäänikään ei tunnu tylsältä. Alussa ja keskellä oleva huuliharppu on hieno. Muuten biisi on tällainen melko rauhallinen rock-biisi, pienillä blues vaikutteilla. Hieno kitarasoolokin on biisin keskellä, muutenkin kitaran kikkailut kuulostava mielenkiintoisilta. Sanat ovat tylsät. Ei niissä sanota oikeastaan mitään ja kierretetään samoja asioita monesti. Mutta siltikin tämä on Karjalaisen tuotannon paremmasta päästä.
3/5
Wille
J.Karjalaisen äänestä ja laulutyylissä on jotain joka viehättää. Tuttu biisihän tämä. Letkeän rauhoittavaa. Tätä on kiva kuunnella kun ei halua mitään räimettä kuunnella. Aina kun tienvarrella näkee lupiinejä niin tulee tämä biisi mieleen joten aika hyvin on uponnut alitajuntaan biisin kertosäe. Kaunis kesäbiisi.
3,5 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti