140. Kwan: Shine

Manninen

Kwan ei ole ikinä iskenyt. Eikä ainakaan kyseinen ”Shine” biisi. Tämä vaan jotenkin laahaa paikallaan. Sanat eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta voisivat olla myös paljon huonommatkin. Tällainen ”mikset tee mitään kun olisi mahdollisuus” tyylinen ratkaisu. Siinähän sitä riittää miettimistä itse kullekin. Musiikillisesti biisi on jotain popin ja hiphopin välimaastosta. Sinällään tällainen raja-aitojen rikkominen on hienoa, mutta kun ei vaan iske niin ei voi mitään.

1 ½ / 5


Matti

Kwan on sellainen puolituttu bändi. Radiosta on joutunut kuulemaan biisejä joskus. Ei tälläinen hip-hop-pop tyyli minua oikein nappaa. Alun basso jutusta tulee mieleen liikaa räppi mutta viulut kuulostavat oikein näteiltä. Marikon laulu ei kuulosta kovin hääviltä. Sitten tulee vähän lisää viulua. Kertsi on vähän mitäänsanomaton. Muutenkin musa on vähän tylsää on se basso kuvio, yksinkertainen rumpujuttu ja sitten päälle sitä viulua. Ja se viulun soittokin alkaa loppupuolella tökkimään. Sanoitukset ovat oikeastaan näin poikamiehen näkökulmasta hauskat. Laulajat käskevät jonkun tunnustamaan rakkautensa jollekin tai jotai vastaavaa. Lopun hokema "Do something" on ihan osuva. Ehkä meidän poikamiesten pitäisi tehdä jotain, että emme olisi niin poikamiehiä mutta Kwanin pitäisi tehdä jotain, että saisivat aikaiseksi parempia biisejä.

2 / 5


Wille

Kwanista en ole koskaan oikein tykännyt mutta annetaan nyt tilaisuus. Biisi alkaa komealla viulun vinguttelulla, eikä laulukaan kovasti ärsytä. Mutta kun biisiä tarpeeksi pitkälle kuuntelee niin johan alkaa ärsyttämään ja se viulun vingutus onkin parasta mitä biisillä on annettavana.

2 / 5