168. Hurriganes: Roadrunner

Manninen

Teknisten ongelmien ja musikaalisten misunderstoodsien takia meikälle ei ole kulkeutunut Roadrunnerin perusversiota, joten arvotus tapahtuu Youtuubin live vedon perusteella. Eli jos jätetään uskomaton lavashow (Cisse Häkkinen nuolemassa bassonkieliä) huomiotta, niin kyllähän Hurriganes tämän hyvin vetää. Kyseessähän on coveribiisi Bo Diddleyn alkuperäisestä kappaleesta. Meno on kohdillaan ja Remun rähinä sopii tällaiseen Rock’n’rolliin mainiosti. Hurriganes kuuluu niihin bändeihin jossa asenne korvaa kikkailun, ja mikäs siinä jos homma toimii. Mitäpä tästä muuta enää jauhamaan, Mielellään kuuntelee jne. Loppuun vielä turha maininta siitä että maailman hienoin bändi, Eläkeläiset, on tehnyt myös tehnyt humppaversion kyseisestä kappaleesta. Muistaakseni nimellä Humpparitari.

4 / 5


Matti

Mitäköhän sitä sanoisi tästä kappaleesta. Kappalehan on oikein hyvä Rock'n Roll biisi. Sanat ovat kyllä ihan surkeat. Se kiteytyy siihen, että "I'm a roadrunner honey" ja siitä ei oikeastaan muutu mihinkään. Mahtavia kitarasooloja kyllä kappaleessa on. Sitten tullaankin siihen pahimpaan miinukseen. Eli eihän tämä kappale mikään Hurriganesin oma ole vaan tämän biisin on tehnyt herra nimeltään Bo Diddley, joskus 60-luvulla. Se ei ole kyllä ihan niin rock mitä tämä. Tällä on kyllä ihan hirveän vaikea antaa arvosanaa. Kun tykkään ihan näistä vahnoista rock biiseistä, mikä ne teknisyydessä ja sanoituksissa häviää niin ne voittaa soittamisen ilossa ja energiassa.

3 / 5


Wille

Tämähän on jo legenda. Mutta kyseessä on taas coveri. Alkuperäinenhän on amerikkalaisen Bo Diddleyn biisi. Hyvin on Hurriganes silti ottanut biisin haltuun ja varmaan suurin osa suomalaisista yhdistääkin Roadrunnerin juuri Hurriganesiin. Biisi alkaakin niin komealla kitaranvinguttelulla että kyllähän se mieleen jää. Ja siihen yhdistettynä Remun ääni niin kyllähän kyseessä on hyvä biisi. Ei siitä mihinkään pääse. Rock’n roll!

4 / 5