161. Avain: Punainen tiili

Manninen

Onneksi sentään tulee vähän huonompaakin musiikkia väliin, ettei mene ihan kehumiseksi. Itselläni ei ollut mitään havaintoa kyseisestä biisistä, eikä edes musiikkityylistä, mutta ”ilo” oli rajaton kun homma paljastui räpiksi. Eli ei uppoa, ei niin mitenkään. Mutta rehellisesti sanottuna tällä biisillä on oikeasti jotain sanottavaa. Ei mitään bling bling pelleilyä ja keinuvia perseitä. Tasa-arvon puolesta tässä räpätään ja hyvä niin. Ajankohtaisuus on terve ilmiö. Musiikkityylistä lähtee neljä pistettä, mutta terveestä järjestä tulee puolikas. Musiikkina paskaa, mutta räppinä hyvää.

1 ½ / 5


Matti

Taas tuntematon bändi, eikä haittaakaan vaikka en olekaan kuullut tätä aiemmin. Kappale alkaa kauniilla viuluosiolla ja voi odottaa, että jotain hyväähän tässä on tulossa. Sitten tuleekin räppi ja koko biisi onkin pilalla. Ja sitten se kaunis sävelmäkään ei muutu mihinkään biisin aikana mitä nyt jossain vaiheessa tulee vähän pianonpimputtelua. Ei samaa vaikkakin hyvää sävelmää jaksa kuunnella neljää ja puolta minuuttia. Ja varmaankin tämäkin viulujuttu on pöllitty jostain kun kerrän räpistä on kyse. No räpissähän on sanomisista niin katotaan onko tällä jannulla mitään sanottavaa. Tasa-arvostahan heppu väittää laulavansa ja sehän sopii hyvin näin tasa-arvon päivänä. Ensinnäkin sanoituksissa on taas tätä ihmeen räppikieltä jossa sotketaan suomea ja enlantia keskenään esim. "kaikki muka kunnossa ku yritetään nuorii brainwashaa,systeemi fronttaa, pistää vasemmiston konttaan" ja muutenkin biisi on kunnon vasemmistopropagandaa, että oikein rupeaa naurattamaan. On kapitalismin haukkumista, mielipidevankeja, oikeistopropagandaa, Sauli Niinistöä, Suvi-Anne Siimestä jne. Mutta eipä tässä mitään järkeä ole. Haukutaan vaan nykyistä ja kehotetaan vastustamaan sitä mutta eipä tässä kerrota mitä sen tilalle halutaan. Itse en ihmemmin tykkää poliittisesta musiikista enkä varsinkaan tällaisesta missä ei lopulta sanota mitään. Tähän mennessä kaikki räpit ovat olleet melkeempä järjestään huonompia niin alkaa jo pelottamaan mitä on vielä vastassa.

0 / 5


Wille

Jes. Räppiä. Ei muuta kuin sanat netin syövereistä esiin ja urakka voi alkaa. Biisi alkaa. Ihan hieno sävel. Sitten alkaa perus ähinät. Ääh, ääh ja ”laulu” alkaa. Riimit laukkaa sillä tavalla mikä minua lähinnä alkaa ketuttamaan kun pitää ihme slangilla heittää juttua. Riimittelisivät edes niin kuin Juha Vainio aikoinaan. Minä niin inhoan tuota suomen ja englannin sekoitusta. Sitten onkin vuorossa kertosäe. Repeän. Onko tuo oikeasti tehty tosissaan. Oo-oo-aa-aa. Tarmoo, arvoo, armoo. Jotain poliittistakin tässä kai meinataan sanoa mutta eihän tätä pysty tosissaan kuuntelemaan ja se alun sävelkin alkaa ottamaan päähän kun se sama soi koko ajan taustalla. Kun olen yli neljä minuuttia biisiä kuunnellut niin löytyy biisin ainoa hyvä kohta. Lopun viimeiset 20 sekuntia on pianon soittoa ja se kuulostaa tuollaisen biisin jälkeen taivaalliselta. Siitä syystä biisi saakin huippupisteet minulta.

½ / 5