Manninen
Ja taas ärsyttävästi kaksi biisiä samaa bändiä yhtä aikaa. No koetetaan nyt jotain tästäkin kirjoitella. ”Eipä tiennyt tyttö” on edellistä biisiä parempi, itse asiassa melko hieno kappale. Alkaa rauhallisesti mutta muuttuu pian menevämmäksi ja nousee komeasti loppua kohden niin kuin pitääkin. Sanat tuntuvat loppua kohden mentäessä enemmän tajunnanvirralta. Tuli vähän mieleen Risto livenä. Aika pervoa. Hyvähän tämä on, ei tästä nyt muuta osaa sanoa.
Matti
Ja heti perään toinen biisi Zen Cafeelta. Tämä on todella tuttu kappale, monesti on tullut radiosta ja ties mistä tullut kuultua tämä. Tämä kappale alkaa rauhallisella kitaramelodilla mutta meno muuttuu kappaleen kuluessa rokimmaksi. Ei tässä mitään ihmeellisiä kikkailuita ole mutta aina välillä yksinkertaisuus toimii. Tämän kappaleen sanoituksista minä tykkään. Ensin niissä kerrotaan tyttösen äidin tarinaa ja sitte on vuorossa kertomus siitä kun poika tulee riiaamaan tyttöstä. Tarina tuntuu uskottavalta ja toimii. Musiikki ja sanoitukset ovat hyviä, joten eipä mikään estä biisiä saamasta täysiä pisteitä. Juuri tällaisista menevistä hyvillä tarinoilla höystetyistä suomirock-kappaleista minä tykkään.
5 / 5
Wille
Pojasta tyttöön. Yritän unohtaa edellisen biisin ja aloitan puhtaalta pöydältä. Hetkinen. Nythän tässä sentään jotain tapahtuu. Tämänhän voi kuunnella. Ei tämä nyt maailmoja mullista mutta edellisen mitättömyyden jälkeen tuntuu yllättävän hyvältä. Sanoituksistakin tykkään enemmän. Tämä jos radiosta soisi niin en varmaan edes vaihtaisi kanavaa. Tässä ei edes laulajan ääni kovin paljon häiritse. Näköjään tällainen vähän reippaampi Zen Cafe iskee minuun enemmän.
3 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti