141. Neljä Ruusua: Juppihippipunkkari

Manninen

Neljän Ruusun tuotantoon en ole hittejä lukuun ottamatta tutustunut, eikä tutustuminenkaan ehkä ole oikea sana. Radiostahan näitä kuulee vaikkei radiota kuuntelisikaan. Kerran, tai pari olen livenäkin nähnyt ja kyseessähän on ihan kiva bändi. Ei mikään uskomaton, muttei mikään kaikkein ärsyttävinkään. Suomirokkia jota kuuntelee biisin tai pari jos eteen sattuu osumaan. Kappaleetkin ovat sellaisia keskitason vetoja, toimii livenä paremmin kuin levyltä jne. Tai sanottakoon että kaikki paitsi tämä kappale. Tässä on jotenkin parempi meno käynnissä. Eikä biisin lyriikoissa viitata sanallakaan rakkauteen (tai ei ainakaan kovin suorasti). Ilkka Alanko osaa laulaa ja soittokin on sopivan letkeetä. Kyllä tämä lukeutuu mielestäni suomirokin parempiin biiseihin. Luoja meitä auttakoon...

4 ½ / 5


Matti

Neljän Ruusun tunnetuimpia kappaleita sitten vuorossa. Neljä Ruusua on sellainen bändi, että olen tässä myöhemmin alkanut huomaamaan että näillä on hyviä pop-biisejä vino pino. Tämä kappale on tällaista rokimpaa poppia. Sanoitukset ovat hauskat. Biisi kertoo henkilöstä, joka ei oikein tiedä mikä on, välillä olla juppia, välillä hippiä ja välillä punkkaria. Tämä oli muuten vaikea laulettava Singstarsissa, kertosäe lauletaan niin tolkuttoman nopeasti. Neljä Ruusua on sellainen yhtye johon pitäisi jossain vaiheessa tutustua paremmin.

4 / 5

Wille

Tämän olen kyllä monesti kuullut. Perus suomirockia. Ihan kivaa ja harmitonta. Sanoituksissa mukavasti kerrotaan siitä miten aatteet muuttuu vuosien varrella. Enemmän minuun kyllä vetoaa sen toisen Alangon veljeksen musiikki. Tämä on jotenkin ehkä vähän liian perusmeininkiä.

3 / 5