173: Noitalinna Huraa! : Pikkuveli

Manninen

Meikä vetää heti alkuun tiukan linjan ja sanoo että PMMP:n versio on tätä alkuperäistä parempi. Yksi syy siihen voi olla se että olen kuullut sen ennen tätä. Nyt tämä hitusen rauhallisempi versio tuntuu jotenkin väsyneeltä ja miehen ääni oudolta ja asiaankuulumattomalta, jotenkin happoiseltakin vielä kaiken lisäksi. Mutta onhan happosadekin sadetta ja taustalla pysyy aina samat lyriikat ja surumielisen kaunis tunnelma. (Olenhan itsekin pikkuveli, sniiiif). No menköön nyt tämän kerran. En jaksa alkaa nipottamaan.

4 / 5


Matti

Aijai, nyt tuli vaikea biisi vastaan. Nykyäänhän PMMP on tehnyt tästä kappaleesta tunnetun koverin ja koska sen kuulemista ei ole voinut välttää niin väkisinkin tulee verrattua siihen. Biisi on pop-rallatus. Vuoroin laulaa nainen ja vuoroin mies. Miehen laulu on vähän sitä sun tätä. Tarina kertoo siitä, että he eivät toivo että heidän pikkuveljensä ikinä kasvaisi aikuiseksi. Kappale on varsin OK, mutta tätä tai koveria on tullut vähän liikaa kuultua.

3 / 5


Wille

En muista kumman kuulin ensiksi. Tämän alkuperäisen vai PMMP:n version mutta aluksi olin sitä mieltä että PMMP:n versio tästä kauniista ja herkästä kappaleesta on parempi. Nyt kun useampaan kertaan olen tätä Noitalinna Huraan versiota kuunnellut niin täytyy todeta että kyllä tämä parempi on. Mitä tästä nyt sanoa osaisi? Kevyttä ja kaunista suomenkielistä akustista rockia. Mukavasti vaihtelua biisiin tuo mies- ja naisäänen vuorottelu.

4 / 5

174. Nylon Beat: Rakastuin mä luuseriin

Manninen

Tässä sitä nyt ollaan. Perinteisellä hyvä-huono akselilla Nylon Beat olisi lähempänä pohjaa kuin huippua, mutta jos otetaan mukaan Karumetri niin kyllä tämä silloin kohoaa keskivertoa paremmaksi. Sen ainakin voi sanoa että ”rakastuin mä luuseriin” kuuluu Nylon Beatin parempiin biiseihin ja jostain perverssistä syystä tunnen suunnatonta mieltymystä tuohon ujeltavaan pilliääneen, tai mikä urku nyt onkaan. Enkä koe tätä edes kovin ärsyttäväksikään. Sanotaanko vaikka niin että biisille tärähtää kaksi ja puoli plus yksi karuuspiste. Sanoista voin sanoa vain että rakastuiskin...

3 ½ / 5


Matti

Jahaas ei tämäkään nyt mikään helpoin arvosteltava ole. Biisi on kanssa perinteinen pop-rallatus, tosin melko yksinkertainen. Tytöt laulavat ihan nätisti. Biisin tarina on ihan jees, vaikka kaukana tosielämässä. Kun meihin todellisen elämän luusereihin ei rakastu kukaan. No jos sitä jatkaisi pakollisen uhoamisen jälkeen tästä biisistä. Kyllä tän kuuntelee ihan mielelläänkin mutta ei tämä biisi kestä tehosoittoa kun lopulta biisi on koottu kasaan niin yksinkertaisista aineksista. Nylon Beat on itse tehneet kappaleesta enkun kielisen version nimeltään Like A Fool ja sitten biisistä on pari virolaista bändiä tehnyt koverit nimeltään Ma Armastan Luuserit ja sitten Korealainen teinibändi S.E.S. nimellä Dreams Come True.

3 / 5


Wille

Tämähän on vaikea pala arvosteltavaksi. Onhan tämä nyt huono popbiisi, siitä ei pääse mihinkään. Mutta sitten toisaalta onhan tämä harmitonta ja karua musiikkia. Vitsillä tätä voikin kuunnella ja tuleekin mieleen ajat jolloin kaveri oli juuri ajokortin saanut ja Corollalla pyörittiin milloin missäkin ja välillä sieltä subbareista tämäkin biisi taisi kajahtaa. Biisinä ykkösen arvoinen mutta muistot nostavat kakkoseen. Sitä paitsi ei naiset oikeasti luusereihin rakastu!

2 / 5

175. Peer Günt: I don't wanna be a rock'n roll star

Manninen

Peer Günt on ”Minulla on munat” musiikkia parhaimmillaan / pahimmillaan. Älytöntä äijärokkia jonka kestoaiheina on nussiminen, ryyppääminen ja yleinen rellestys. Tästäkin huolimatta pakko sanoa että meikä tykkää. Tää on just tällaista räminää, rokkikukkoilua, jota joskus vaan tekee mieli kuunnella ilman sen suurempaa syytä. Ja vielä kun kyseessä on ehkä bändin paras ralli niin eihän tässä voi kun antaa täydet pisteet. Sanotaanko nyt vielä loppuun että, tämän ja Motörheadin voimalla sitä tuli opinnäytetyökin ruoskittua valmiiksi vuosi taakseppäin. Ja että ehkä maailman paras bändi Eläkeläiset on tehnyt kyseisestä kappaleesta Humpan nimeltä Kuningashumppa (Rautaa sekin). Eipä muuta. Hei.

5 / 5


Matti

Tunnen Peer Guntiltä muutaman kipaleen aikaisemmin. Tämä kappale ei ole mitenkään kovin tuttu. Kappale alkaa mukavan menevästi ja jatkuukin niin kestonsa ajan. Biisi on melko yksinkertainen mutta tässä tapauksessa se ei haittaa. Laulajalla on karhea ääni, joka ei hirveästi iske minuun, mutta ei haittaakaan. Kyllähän tällaista perus hard-rock kipaletta mielellään kuuntelee.

4 / 5


Wille

Tämähän on hyvä. Yksi Peer Güntin parhaimpia. Lauluääni sopii tällaiseen hard rockiin kuin nakutettu. Livenä vielä kovempi mutta on kyllä hyvä näinkin. Yksinkertaista ja rehellistä rock meininkiä. Miksi siis valittamaan?

4 / 5

176. The Rasmus: Rakkauslaulu

Manninen

Heti kättelyssä voin sanoa että kyseinen biisi on kuulemistani Rasmuksen biiseistä paras. Syynä tähän on se ettei tämä muistuta juurikaan Rasmuksen muita biisejä. (ainakaan suomenkielisiä vetoja tuskin tätä enempää on, tai ei ainakaan montaa) Tämä on tällainen harmiton hassuttelu. Kieliposkessa tehty, tahallisen naiivi rakkaushoilotus. Ei tätä montaa kertaa jaksa kuunnella, mutta kerran paristi huvittaa. Eli paras siirtyä seuraavaan biisiin ennen kuin mieli muuttuu.

3 / 5


Matti

Jahaas Rasmukselta on sitten vuorossa suomenkielinen biisi, joka on itseasiassa ainoa kehu tälle biisille. Tämä on tällainen vitsi biisi. Soitto ja laulu ovat surkeaa. Tällä biisillä ei ole mitään asiaa tänne. Sinkun b-puoleksi se on ihan hyvä. Eka kerralla kuunneltuna biisi meni ihan vitsinä mutta useamman kerran kuunneltuna se vaan häiritsee eikä tätä enää halua edes kuunnella.

1 / 5


Wille

Paras biisi ikinä. Hyvin laulettu ja taidokkaasti soitettu laulu rakkaudesta. No ei nyt oikeesti! Vitsillä tehty hirveä renkutus. Tahallaan soitettu huonosti ja laulettu V****maisella äänellä. Ensimmäisellä kerralla nauratti mutta jatkossa vaan alkoi ketuttamaan. Jos rakkauslaulua haluatte kuunnella niin kuunnelkaa Juliet Jonesin Sydämen Rakkauslaulua. Se on oikeasti hyvä.

½ / 5

177. Sonata Arctica: Victoria's Secret

Manninen

No jopas. Kikkeliheviähän se siinä. Ja kyllä tämä varmaan saa kikkelin heilumaan, ei tosin minun kikkeliäni. Jotenkin tämäntyylinen musiikki ei ole ikinä iskenyt minuun. (Ja ei, tämä ei johdu siitä että sinä, Wille, tykkäät tämäntyylisestä musiikista) Tämä vaan tuntuu yli- dramaattiselta ja ampuvalta. Jotenkin vaan aina tällaista kuunnellessani tulee mieleen kysymys; Eikö vähempikin riitäisi? Eikä minuun oikeastaan ikinä ole pahemmin iskenyt korkeat miesäänetkään. Matalalentoa sen olla pitää. Muistaakseni joistakin Sonatan biiseistä olen jopa tykännyt, mutta tämä ei ole yksi niistä. Koko biisi on vähän niin kuin Victoria's Secret muotishow; yllätyksetöntä poseeraamista. Tästäkin huolimatta meikä kyllä mieluummin katselee sitä kuin kuuntelee tätä.

2 / 5


Matti

Jos tuo edellinen oli hidas niin tästä sitten löytyy sitä nopeutta. Sonatahan on tyyliltään power metallia ja tämä on kyllä korkealta ja kovaa. Sanoitukset kertovat tytöstä, joka pakenee kai kotoa tai jostain eikä mistään alusvaatteista kuten voisi päätellä biisin nimestä. Nyt tuli vaikeuksia kun pitää miettiä miten antaa pisteitä. Periaatteesta en anna puolosia niin nyt pitää miettiä onko tämä kolmen vai neljän pisteen suoritus. Sonatalla on parempiakin biisejä kuin tämä mutta kyllä tätäkin ihan mielellään kuuntelee. No menkööt nyt neljä pojoa.

4 / 5


Wille

No nyt päästiin asiaan. Sonata Arctica on yksi lempibändeistäni. Tämä kuuluu bändin menevämpään osastoon jotka toimii keikoilla oikein hyvin. Eihän tästä mitään moittimista keksi. Kosketin soolokin kun biisin keskeltä löytyy niin kaikkihan tässä on kohdallaan. Tuttua ja turvallista Sonata Arcticaa ja Kakon ääneen ei voi kyllästyä. Sanoituksetkin ovat ihan kelvolliset. Pahinhan näitä omia suosikkeja on arvostella. Annetaan nyt vaikka puolta pistettä vajaat täydet koska Sonatalta löytyy vielä parempiakin biisejä.

4½ / 5

178. Suburban Tribe: First Spring Day

Manninen

Vastahan tässä yksi Suburban triben biisi kuunneltiin, eikä se tehnyt kyllä suurta vaikutusta. Eli odotukset tätä biisiä kohtaan eivät olleet kovin suuret. Mutat ilokseni voin todeta että kyllä tämä sen edellsien peittoaa mennen tullen. Sinänsä ihan mukavaa kuunnella välillä biisejä jostain muustakin kuin siitä iänikuisesta rakkaudesta ja sun muista perusaiheista. Kapaple kun kertoo kevään saapumisesta talven jälkeen. Ja onhan se hienoa aikaa. Ei siitä mihinkään pääse. Lauluäänikin sopii paremmin tällaiseen balladimaiseen kappaleeseen. Eipä tässä juurikaan mikään ärsytä. Ilo huomata että vaikka bändillä olisikin huonoja kappaleita niin ei se sitä tarkoita että kaikki kappaleet olisivat huonoja.

3½ / 5


Matti

Ja lisää Suburban Tribea. Edellinen oli hieman synkänkuuloinen niin nyt ollaan niin iloisissa teemoissa kuin ikinä. Tämä on nimittäin puoliakustinen balladi ja biisi kertoo juuri siitä mitä nimestä voi päätellä. Mutta ei tämä balladi vaan toimi. Tämä on tylsä ja pitkästyttävä eikä tässä ole mitään ihmeellistä. Ei tätä edes halua kuunnella. Joten mennäämpä seuraavaa biisiin.

1 / 5


Wille

Enpä ollut tätä kevään ensimmäistä päivääkään aikaisemmin kuullut. Alkaa todella lupaavasti ja kauniisti mutta äkkiä se latistuu. Vaikka olenkin balladien ystävä niin tämä ei uppoa. Biisissä tuntuisi kaiken olevan kuin suoraan minulle katettuna mutta silti joku siinä tökkii. Kyllä se kevät tulee sieltä ihan muita teitä kuin tätä kuunnellen.

2 / 5

179. Suburban Tribe: Frozen Ashes

Manninen

Eipä oikein iske tällainen heruttelu. Kyllähän tässä selvästi jotain yritetään, mutta eih niin millään... Sanoissakin on yritetty hakea jotain komeaa ja moniselitteitä, mutta eipä siinäkään ole onnistuttu. Kuulostaa muka elämää suuremmalta, mutta on oikeasti pienenpää kuin muurahainen. Lauluäänikään ei oikein miellytä. Sanalla sanoen melkoisen tylsä biisi. Ei tässä nyt ihan syvimmissä pohjamudissa möyrytä, mutta sanotaanko että soratiellä kontillaan.

2 / 5


Matti

Suburban Tribe on minulla vähän tuntemattomampi bändi. Muutaman biisin tiedän ja sen, että Janne Joutseniemi oli aikaisemmin legeendaarisessa Stonessa, jolta en sitten tiedäkään biisejä, mutta joka tulee vastaan jos vähänkin tutkii suomiheviä. Mutta se siitä ja takaisin tähän biisiin. Tämä biisi on jotain rokkia, koskettimet ovat melko vahvasti esillä. Laulajalla on persoonallinen ääni. Biisi kai kertoo asioiden taakse jättämisestä, ei tässä ihmeeliset sanoitukset kyllä ole. Biisiin tehty video on hienon poliisiteemainen. Tämä on itseasiassa varsin hyvä biisi. Tätä kuuntelee ihan mielellään.

4/5


Wille

Suburban Tribe on jäänyt todella vähälle kuunnellulle vaikka bändin jäsenten nimiin olenkin monessa yhteydessä törmännyt. Aika tasapaksu biisi tämä ainakin on. Ei oikein mitään jää mieleen. Kyllä tämä nyt taustalla mukavasti menee ja varmaan, jos enemmän kuuntelisin, niin voisin jopa ihastua enemmänkin. Onhan tämä kuitenkin sellaista kaihoisaa musiikkia josta pidän. Vähän tulee mieleen Charon, Sentenced tai To/Die/For.

3 / 5

180. Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit

Manninen

Jo toinen kappale Tehosekoitinta tulee vastaan listalla ja eipä se siitä paljoa ole muuttunut. Tämä on tälläistä harmitonta rallattelua. Kuuntelua kestää kuitenkin paremmin kuin ”Asfaltti polttaa”. Kertoo kuinka siistiä ja coolia on olla nuori. Itseeni tällainen habitus ei oikein iske, johtuen varmaan siitä etten ole ikinä ollut siististicool ja nuorikin vain iällisesti. Silti tässä Tehosekoilussa on jotain mieltä lämmittävää ja mukaansa tempaavaa. Hyvällä tavalla helppoa

4 / 5


Matti

Toinen biisi Tehosekoittimelta ja tätä en ole muistaakseni aiemmin edes kuullut. Tämä on tällaista perus suomirokkia, ei mitään hirveen omaperäistä mutta menee kuitenkin. Sanoitukset ovat yllättävänkin hyvät ja kertovat siitä miten nuoret haluavat olla jotain suurta. Taas tällainen perus kolmen pojon biisi eli ihan hyvä mutta joku siinä on ettei kiinnosta enempää. Näitä tuntuu riittävän.

3 / 5


Wille

Jokohan nyt olisi parempaa Tehosekoitinta kuin viimeksi? No eipä kyllä tämäkään biisi paljon vakuuttanut minua. Periaatteessa ihan kuunneltavaa rockia mutta joku tässä tökkii. En osaa sanoa mikä. Ehkä kaikki nuoret tyypit ei sitten tahdokaan mennä sekaisin Tehosekoittimesta. Jään vielä odottamaan jos vastaan tulisi joku oikeasti hyvä Tehosekoitin biisi. Ei kovin lupaavalta vielä vaikuta.

2 / 5

181. Tyrävyö: Surua ja tuskaa

Manninen

”Katsokaa kaikki sain isältä markan, mitähän tällä keksisin tehdä? Nyt tiedän teen biisin ja kerron siinä tosi koskettavasti kuinka rakkaus on petollista ja vaikeaa. Sekaan heitän Jeesus-vertauskuvia ja upottaa kaikki munattomimpaan soitinkuvioon mitä olen ikinä kuullut. Nimeksi laitan Kipua ja tuskaa, koska niitä tunttee kun rakkaus satuttaa”

1 / 5

Matti

Tyrävyö on minulle on muuten tuntematon bändi, mitä nyt nimen olen joskus kuullut. Yhtään biisiä en olisi osannut sanoa bändiltä. Tämä biisi on mukavan menevää punk rokkia. Laulajan äänestä tulee vähän mieleen Apulanta. Biisi kertoo kai siitä, että jossain vaiheessa suhteessa tulee vastaan kipua ja tuskaa. Ei mitään kovin omaperäistä tai nerokasta mutta ihan toimivaa kuitenkin. Vaikka tämä biisi on ihan tälläinen perusrallatus niin tämä toimii. Tätä kuuntelee ihan mielellään.

4 / 5


Wille

Sain levyn jolla tämä biisi on yläpuolella arvostelevan tyypin kaverilta samassa levykasassa missä tuli lähinnä itselleni lähellä sydäntä olevaa power metalia. Aluksi luulin että kyseessä on jotain Uniklubi tasoista (eli huonoa) teinipunkrockia ja sitähän se olikin tavallaan mutta joku siinä viehättää sen verran että silloin tällöin huomaan levyn laittavani soimaan. Ei mitään mitä ei olisi ennenkin kuultu mutta sellaista "ihan kivaa" musiikkia. Vaikka jotain siinä olisi saanut lisää olla mutta ei tämä näinkään häiritse. Laulajan ääni on aika sopiva tällaiseen musiikkiin.

P.S. Veikkaan että Manninen tyrmää tämän täysin.

3 / 5

182. Ultra Bra: Poika vuoden takaa

Manninen

Ultra bra on jostain syystä aina miellyttänyt korvaani. Bändin musiikissa soi käsittämätön urbaani syke. Aina kun kuulen sitä mieleeni piirtyy kuva Helsingistä ja kerrostalojen katoista. En taaskaan ole kuunnellut bändiä enempää, kuin ne muutamat hittibiisit, ja ehkä pari yli, mutta melkein aina (ainakin) olen pitänyt kuulemastani. ”Poika vuoden takaa” biisissäkin sykkii se tuttu syke ja muutenkin kyseessä on ihan kelpo biisi. Lyriikat kertovat siitä kun se unohdettu onkin se jonka muistaa aina. Melko yksinkertaiset lyriikat eivät kuulosta korneilta, eivätkä pilaa kuuntelunautintoa. Tätäkin kyllä mieluusti kuulisi lisää.

4 / 5

Matti

Ultra Brakin on näitä bändejä joiden kuuntelemiselta ei ole voinut välttyä. Ikinä bändi ei ole oikein minuun iskenyt. Mutta katotaan nyt miten tämä biisi. Siis tämä on tällaista melkolailla peruspoppia. Laulajat laulavat hyvin ja biisi soljuu eteenpäin. Biisissä on myös ihan hyvä tarina, joka kertoo siitä miten tyttö muistelee vaan mennyttä ihastustaan kun on uuden pojan kanssa. Tämä on taas tällainen perushyvä biisi, joka vaan ei oikein kolahda minuun.

3 / 5


Wille

Ultra Bra on aina ollut jotenkin mieleeni vaikka tosi vähän sitä olen kuullut. Mukavan erilaista kuin perus suomirock. Tätä kappaletta en ollut kuullut kuin ehkä kerran pari mutta tykkään kyllä kovasti. Kaunista soittoa ja laulua. Ja mukavalla tavalla jää kertosäe mieleen. Lyriikat kertovat siitä kuinka on toinen mielessä kun on toisen kanssa. Tai niin minä ainakin ne ymmärsin. Ihan hyvät sanat. Hyvä biisihän tämä oli.

4 / 5

183. YUP: Minä olen myyrä

Manninen

No nyt päästiin sen oikean musiikin pariin. YUP on ehkä ensimmäinen bändi johon olen kunnolla ihastunut. ”Minä olen myyrä” lukeutuu vielä yhtyeen alkupään pitelemättömämpiin aikoihin. Biisi löytyy yhtyeen Toppatakkeja ja toledon terästä levyltä, jossa biiseistä muodostuu yhtenäinen tarina (tai näin ainakin on kerrottu). Sanoitukset ovat hupaisaa hupsuttelua ja pupsuttelua ja minuun ainakin uppoaa. Soitossakin on meno kohdillaan ja Martikaisen persoonallinen ääni sopii hienosti tällaiseen mekhalointiin. Sanasilla sanoen hieno biisi.

5 / 5

Matti

Jahaa, YUP tuon ex-poikamies Jonden lempibändejä. Itse en ole ihmeemmin YUP:tä kuunnellut, mitä väkisin olen joskus joutunut. Vanha Belsebub ei nuku koskaan -biisi on kyllä aivan loistava, mutta nyt puhutaan tästä Myyrä biisistä. Musiikillisesti tämä on proge-rokkia mutta en silti vertaisi CMXään. Sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti mukana on paljon leikittelyä sekä huumoria. Tarina kai kertoo kai jostain ilkeästä myyrästä. Joten ei kai tätä nyt ihan tosissaan voi ottaa ja kun vielä Hartikaisen äänikin on humoristinen. Ei tämä silti mitään huumorimusaa ole.

4 / 5

Wille

YUP:tä kaverini kuunteli ihan liikaa lukiossa ja silloin siihen kyllästyin vaikkei mitään huonoa olekaan mutta nyt kun siitä on jo aikaa kulunut niin onkin hyvä kuunnella millaista se olikaan. Livenäkin olen YUP:n tainnut pari kertaa nähdä. Mutta nyt tämän biisin pariin. Minä olen myyrä on kyllä hyvä biisi. Tässä Martikaisen ääni kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin. Jos voi sanoa että joku kuulostaa velmulta niin Martikainen kuulostaa. Musiikki on mukavan vaihtelevaa rockia. Välillä mennään kevyemmin, välillä raskaammin. Ja mukavasti kappaletta on piristetty erilaisilla keinoilla, kuten puhelimen äänellä ja kuorolaululla. Lyriikat ovat yhtä kierot kuin musiikkikin, niistä ei sen enempää. Kyllä nyt kääntyisi kaverini haudassaan jos haudassa olisi kun kuulisi minun kehuvan YUP:tä, mutta pakko se on myöntää että minä pidän tästä.

4 / 5

184. Absoluuttinen nollapiste: Eräät tulevat juosten

Manninen

Absoluuttisesta nollapisteestä olen kuullut aina paljon hyvää. Biiseihin en tietenkään ole tutustunut, mutta ainakin ”Eräät tulevat juosten” kappaletta kuunnellessa tulee mielen kysymys -Miksi helvetissä en? Musiikillisesti kappale on hauskaa kuunneltavaa. Letkeää soitantaa jota kuuntelee mielellään. Lyriikoilla on sitten enemmän sanottavaa. Käsittelyssä on sota ja sen pitkäaikaisemmat vaikutukset. Tyylistä ja koukuista tulee hetkellisesti mieleen YUP. Erittäin miellyttävä kuuntelukokemus. Jälleen yksi bändi johon olisi mielenkiintoista tutustua paremminkin.

4 ½ / 5

Matti

Absoluuttiselta Nollapisteeltä en tiennyt muuta kappaletta kuin "Joni palaa karrelle", joka on jotain niiden ensimmäisiä demoja kai. Eli käytännössä tämä bändi on minulle ihan tuntematon. Biisi on mukavan soljuva poppi kappale. Vaikka musiikki on pirteää niin ei tämä kuulosta edes yhtään tekopirteältä. Sanoitukset käsittelevät vallankumousta, sotaa ja ruttoa, vähän oli hämärää en kyllä oikein tajunnut niitä. Kyllä tämän biisin perusteella voisi joskus jopa kuunnella lisääkin Absoluuttista Nollapistettä.

3 / 5

Wille

Absoluuttista nollapistettä en ollutkaan kuullut kuin yhden kappaleen (Joni palaa karrelle) verran ja sen perusteella ei oikein odotuksia osannut tälle biisille asettamaan. Olikin jo korkea aika tutustua vähän tähän kulttibändiin. Mutta sitten itse asiaan eli kappaleeseen. Kevyttä akustista rockia, melkein voisi jopa sanoa iskelmäksi. Jotenkin hyvin raikasta musiikkia. Sanoitukset ovat hyvät vaikken oikein punaista lankaa niistä löytänytkään. Vallankumoksesta, sodasta ja jostain sellaisesta siinä ainakin lauletaan. Ehkä ne ovatkin niin viisaat sanoitukset että tällaiselta tavalliselta pulliaiselta menevat ohi. (Tai sitten en vain jaksanut keskittyä tulkitsemaan niitä sen enempää.) Tykkäsin silti. Yllättävän hyvä kappale. Minähän tykkäsin tästä. Pitää varmaan tutustua Absoluuttiseen nollapisteeseen enemmänkin.

4 / 5

185. Apulanta - Hallaa

Manninen

Apulantakin kuuluu suomen legendaarisimpiin bändeihin, siltikään en ole ikinä kunnolla kuunnellut Toni Wirtasen ja kumppaneiden musisointia. Ei ”Hallaa” kuitenkaan ihan ensimmäinen bändin biisi ole. Apulanta on lähinnä aina edustanut sitä keskitasoa. Ei saa taivaitani aukeamaan, mutta ei kyllä pahemmin ärsytäkään. Nyt tehokuuntelussa oleva biisi edustaa juuri sitä keskitasoa. Lyriikat käsittelevät jälleen sitä rakastamisen vaikeutta ”Hallaa sinun vieressä” niin kuin Wirtanen laulaa. Mukaan on mahtunut pari sanallisesti hienoa kohtaa, mutta ei mitään mitä ei olisi käsitelty niin monesti ennenkin. Kyllä tämän nyt kuuntelee kerran tai pari, mutta ei mitään erikoista kuitenkaan.

3/5


Matti

Apulanta on myös sellainen bändi, jolta tietää suunnilleen hitit. Tätä biisiä en ainakaan muista kuulleeni aiemmin. Tämä on näköjään siltä levyltä jolla kappaleet olivat muodossa 01, 02, jne. Tämä biisi olisi siis 08. Tälläistä uudempaa punk rokkiahan tämä biisi on musiikillisesti. Wirtasen äänikin on sellainen karhea tässä verrattuna uudempiin biiseihih. Kyllä tätä ihan kuuntelee. Lyriikat jäi minulle etäisiksi ja hämäriksi. Biisistä on myös hämärä spallet frankestein videokin.

3/5

Wille

Apulantaa inhosin joskus mutta ajan myötä olen oppinut jopa tykkäämään siitä. Tämä kylläkin on jotenkin tylsä biisi. Ei mitään oikein mikä jäisi mieleen. Sanoituksiin en oikein jaksanut keskittyä. Onkohan niissä jotain järkevää sanottavaa? Musiikki kylläkin on sellaista kivaa perusräimettä. Tällaiset biisit onkin vaikeimpia arvostella kun ei tiedä oikein tykkääkö vai ei.

3/5

186. CMX - Matti

Manninen

Kun katselin tätä top 200 listaa niin silmään pisti yksi seikka, se että sinen on kerääntynyt puolet CMX:n tuotannosta. Itsehän en valita, mutta tulee vain hetkittäin mieleen että olisiko kyseessä hieman yliarvostettu bändi. No oli miten oli, itse kuitenkin pidän A.W. Yrjänän hengentuotteista, jopa niinkin paljon että uskallaudun tituleerata itseni jopa jonkintasoiseksi faniksi. Positiivista oli myös huomata että mukaan on mahtunut myös tämä veto yhtyeen Punk vuosilta. Punkki on aina iloinen asia, eikä ”Matti” tee tässäkään poikkeusta. Kaikki on mukana: yksinkertaiset sanat, sitäkin yksinkertaisempi soitto ja asenne kohdallaan. Harmi vaan että kaikki ne ”paremmat” Punk-biisit ovat jääneet listan ulkopuolelle. Varmasti yksi urakkamme ”karuimmista” biiseistä.

4/5


Matti

Jahaas, CMX on yksi lempibändejäni ja biisin nimi on vielä kaimani, mitäs tällä voi sitten tehdä. No tietenkin tyrmätä. Periaatteessa kappale on ihan jees punk-veto, mutta pahin ongelma siinä on se, että se ei oikein tahdo toimia yksinäisenä tapauksena eikä mielestäni tälläinen humoristinen pikabiisi (kappale kestää 27 sekuntia) sovi tälläiselle listalle. Onhan tälläiset puolen minuutin vedot levyn alussa tai sitten lopussa ihan hauskoja. Tämä oli vaan tälläinen turha rykäisy, ei iskenyt minuun.

1/5

Wille

Tämähän yllätti. En ole CMX:n alkupään kappaleita kuullutkaan ja tämä kai on niiltä punk ajoilta. Kyllä tämä hymyn saa huulille. Erittäin lyhyt ja karut sanat omaava biisi. Aika synkkä tarina Matista jolla on syöpä. En kyllä uskoisi CMX:n biisiksi jos en tietäisi. Miten tälle nyt pisteitä osaa antaa. Kyllä se nelosen edestä minut yllätti ja herätti mielenkiinnon CMX:n alkutaipaleen biiseihin.

4/5

187. Dave Lindholm - Pieni hento ote

Manninen

Juuri kun pääsin kehumasta Don Huonojen (tai Mika Waltarin) sanoja lyyrisiksi, niin tulee Dave Lindholm ja näyttää närhet. Tämä jos mikä on runoutta siinä missä sanoitustakin. Herkkää ja kaunista. ”Pieni ja hento ote - siinä kaikki” Dave Lindholm on muutenkin hieno mies. Olen jopa nähnyt herran kerran livenä. Yksi vanhan ajan muusikoista joka voittaa karismassa kaikenmaailman jonneaaronit. Musiikki on yksinkertaista, mutta tässä tapauksessa sen kuuluukin olla. Osia tärkeämpää on kokonaisuus ja siitä välittyvä tunnelma.

4 ½ / 5


Matti

Jahaas SuomiRock triviasta tuttu vakiovastaus Dave. Kerran olen herran nähnytkin livenä Jyväskylän yössä mutta muuten on jäänyt herran tuotantoon tutustuminen väliin. Kappale on kyllä melko jännä. Viulut varastavat melkeempä koko shown ja välillä on muutamia kauniita sävelmiä kitaralta ja sitten kaiken kruunaa Daven rouhea ääni. Eikä mitään muuta. Lyriikat ovat runollisia mutta niissä on monia hienoja oivalluksia kuten seuraava esimerkkinä: "Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?" Mutta biisi on vaan ihan liian pitkä nimittäin kappale kestää melkein 8 minuuttia. Lopusta olisi ihan hyvin voitu karsia pari minuuttia niin kappale olisi ollut paljon parempi. Siitäkin huolimatta on tämä vaan hieno kappale, jotenkin vasta nyt tajusin tämän nerokkuuden. Tämän ja samoin kuin Kaukon kappaleen takia tätä blogia kannattaa pitää.

4/5

Wille

Tässä onkin sitten hyvä esimerkki rauhallisesta ja herkästä biisistä joka uppoaa minuun. Kaunis musiikki. Hienon runolliset sanat. Tunteella laulettu. Juuri sellainen biisi joka pitää kuunnella yksin hiljaisuudessa. Kaunista ja herkkää. Ei tästä muuta osaa sanoa.

5/5

188. Don Huonot - Sininen yö

Manninen

Don Huonojen tuotantoon en ole myöskään hittejä lukuun ottamatta tutustunut. ”Sinisestä yöstä” tulee musiikillisesti mieleen Egotrippi. Sanat ovat lyyrisemmät, kuin suomi rock/popissa yleensä. Sanat onkin näköjään kirjoittanut Mika Waltari. Ensikuuntelulla tuli mieleen että tässähän on juuri tällainen peruskiva keskitason biisi, mutta kun tätä alkaa enemmän kuuntelemaan niin huomaan jopa pitäväni tästä. Jos nyt nopeasti sanoisin lyriikoista jotain, niin ne ensi näkemältä käsittelevät kulkuriluonteen kaipausta toisen ihmisen luokse, kun ainoa koti on edessä avautuva tie ja alla savuavat kiskot. Alakuloista lohduttomuutta. Asioita joita ei voi, eikä välttämättä edes halua, muuttaa, mutta silti joskus miettii että olisipa kaikki toisin. Hyvä pelinavaus Don Huonoilta.

4 / 5

Matti

Don Huonot on minulle melkolailla tuntematon bändi. Toki olen kuullut sinkkubiisejä silloin kun bändi
oli huipulla mutta en ole ikinä paremmin tutustunut bändiin. Tämä biisi edustaa herkempää puolta Don Huonoilta. Ei tämä mikään kovin huono biisi ole. Musiikki on pääasiasiallisesti akustista ja laulajan ääni kuulostaa ihan mukavalta. Sanoista vaan ei oikein tahdo saada kiinni. Se tässä onkin vikana kappale on jees mutta kun biisiin ei saa kunnon tarttumapintaa eikä sanoituksiin pysty samaistumaan niin se laskee kuuntelunautintoa.

3/5

Wille

Eipä Don Huonojakaan ole tullut paljon kuultua. Ja tämän jälkeen ei oikeastaan edes kiinnostakaan. Pidän kyllä rauhallisista kappaleistakin mutta tämä ei jotenkin ollut mieleeni. Jos oikein luin jostain netistä niin sanat olisi Mika Waltarin käsialaa. No olihan ne ihan kivat. Biisi oli jotenkin sellainen ettei se mieleen jää. Ei huono, ei hyvä. Keskinkertainen.

2,5 / 5