172. Neljä Baritonia: Popmusiikkia

Manninen

Jotenkin tämä biisi on aina iskenyt minuun, vaikka todistaakin vanhan sananlaskun toteen; mitä useampi kokki sen huonompi soppa. Eli eihän tämä vastaa Ismon omia biisejä, Yrjänästä nyt puhumattakaan (Kalle Aholan ja Ilkka Alangon biisejä en ole paljoa kuunnellut etten voi vielä kommentoida). Mutta ei sitä aina kaipaa mitään juhla-ateriaa, välillä maistaa ihan simppeli Hesburgerin kerrosateria. Tällaistä toimivaa poppia, jota kuuntelee helposti ilman ärsyyntymistä. Vaikkakin Idols, ja varsinkin Ari Koivunen, raiskasivatkin tämän aika lahjakkaasti. Hyi niitä…

4 / 5


Matti

Tämä kokoonpanohan on vähän tällainen suomirokin All-stars. Mukana ovat Ismo Alanko, Ilkka Alanko Neljästä Ruususta, Kalle Ahola Don Huonoista ja A.W. Yrjän CMX:stä. Kaikki he laulavat ja soittavat kitaraa kappaleessa. Taustayhtyeen muodostavat Jukka Hakoköngäs koskettimissa, Jussi Kinnunen (mm. Freud Marx Engels & Jung, Hassisen Kone, Ismo Alanko Säätiö, Ismo Alangon Radio, Maukka Perusjätkä, Wigwam jne.) basossa ja Anssi Nykänen (vaikka kuinka monesta yhtyeestä) rummuissa. Biisin on tehnyt Ismo Alanko. Kappale on nimensämukainen eli popmusiikkia vaikkakin tyyli on kyllä enempi rock ja kuten laulussakin sanotaan yksinkertaisia sanoja rakkaudesta. Taustatarina kertoo tytöstä ja pojasta ja heidän elämänsä kohtaloista popmusiikin soidessa taustalla. Eli tällainen popmusiikin ylistysbiisi. Biisin taustan huomioon ottaen kappale on hyvä. Yleensähän monta ns. huippu äijää ei saa yhdessä kovinkaan kummoista musaa aikaiseksi. Laulajien äänetkin sopivat hyvin yhteen keskenään.

4 / 5


Wille

Tällainen perus suomirock biisi. Sellainen ihan kiva. Ei tämä mielestäni mitenkään erityisen hyvä ole vaikka onkin hyviä laulajia kaikki neljä. Ja nyt kun Idols-finalistit tästä oman version tekivät niin biisiä on kuullut ihan liikaa. Vaikea tästä mitään on sanoa. Lyriikatkin kun vielä on sellaiset perus rakkaussanoitukset. Kyllä tätä silloin tällöin on ihan kiva kuunnella.

3 / 5