Manninen
Kauko Röyhkän tuotantoon en ollut tutustunut ennen ”Paha maa” biisiä yhtään. Mutta pakko tunnustaa että ainakin meikään osu ja upposi. Kyseinen biisihän on suorastaan mahtava. Rumasta tehdään kaunista oikein urakalla. Salakavalaa svengaavuutta täydentää tylynjulmat sanoitukset, joita Röyhkän käheänkomea ääni tulkitsee täydellisesti. Jos joku, niin tämä biisi jää, urakkamme jälkeenkin, sulostuttamaan elämäni soundtrackia. Yhdellä sanalla: Pidin...
5 / 5
Matti
Jännä juttu, että vaikka Kauko on tehnyt vaikka kuinka hirveän kasan musaa niin en ole ikinä törmännyt hänen musiikkiinsa. Tämä biisi näyttää olevan kahdeksankymmentäluvun loppupuolelta. Aluksi kappale kuulosti huonolta mutta nyt kun olen kuunnellut tätä enemmän niin tämä kuulostaa oikein mukavalta. Tämä on tälläistä rauhallista perusrokkia ehkä pienillä progevaikutteilla. Varsinkin kappaleen perus sävel jää päähän soimaaan. Kaukon ääni on oikein mukavan kuuloinen. Sanoituksissa on jotain jänniä oivalluksia. Se taitaapi kertoa jotain ei niin hyviä hetkiä ihmisten elämästä. Positiivinen yllättäjä, näitä saisi olla enemmän.
4 / 5
Wille
Tämä olikin sitten aivan uusi tuttavuus. Kauko Röyhkän biisit ovat minulle täysin vieraita. Tämän kuunneltuani heräsi kyllä mielenkiinto kyseistä artistia kohtaan. Tulee jostain syystä mieleeni Juliet Jonesin Sydän ja Ismo Alanko. Lyriikka on hienoa ja omaperäistä. Kertoo tästä pahasta maasta mitään kaunistelematta ja vielä onnistuen välttämään kliseet. Hyvä Kake!
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti